Juhannusta on Ylöjärvellä juhlittu perinteisin menoin niin sateessa kuin paisteessa. Usein juhannuskokko on jäänyt kuivan sään vuoksi sytyttämättä, joskus niitä on sytytelty salaa. Juttuun on kerätty tapahtumia viime vuosituhannen eri vuosikymmeniltä.
Vuonna 1957 vietettiin kokkojuhlia niin Keijärven kuin Runsaanniemen rannassa. Keijärven rannan hartaasta juhlasta vastasivat seurakunnan nuoret nuoriso-ohjaajien kera. Juhannusaaton juhlallisuuksiin sisältyi muun muassa nuorten sanoin ja sävelin esittämänä ”Keväästä kesään, joka esitys tahtoi kuvata ihmiselämää ja sen katoavaisuutta”. ”Tyttönen Kaarina Rajala” lausui Väinö Havaksen runon Suvivirsi. Juhlan lopuksi sytytettiin kokko, ”joka hetken lämmitti kaikkia”.
Samana iltana Runsaanniemessä yötöntä yötä vastaanotti jopa 500 vierasta. Siellä Vahannan Nuorisoseura oli järjestänyt vaihtelevaa ohjelmaa, josta 28.6.1957 julkaistussa Ylöjärven Sanomissa mainitaan kohokohtana näyttelijä Yrjö Järvisen riemukas Pölhö Kustaa sekä nuorisoseuralaisten esittämät katkelmat näytelmästä Nummisuutarit. Kirjoittajan mukaan näytelmä sulautui hyvin ympäröivään maastoon. Suuren kokon liekkien loimun hiljennyttyä iloisen juhlan päätti yleinen karkelo.
Poliisikonstaapeli Kumpu oli kohtuullisen tyytyväinen ylöjärveläisten juhannuskäyttäytymiseen vuonna 1966: juopuneita ei ollut normaalia enempää, eikä pidätyksiä tarvinnut tehdä lainkaan. Juhannuskokkoja ei ollut lupa sytyttää, koska koko kunnan alueella oli kulovaroitus, mutta toisin kävi. ”Iltayöstä, kun konstaapeli Kummun kanssa kiertelimme pitkin pitäjää, saimme todeta, että yllättävän paljon rikottiin annettuja määräyksiä. Pieniä kokkoja sytyteltiin Näsijärven rantamille”, kertasi palopäällikkö Peltonen juhannusyön tapahtumia Ylöjärven Sanomille. Hän totesi kuitenkin tyytyväisenä, että lainkuuliaiset kansalaiset sammuttivat tottelevaisesti kaikki virkavallan havaitsemat juhannustulet.
Keskikesän juhlaa kuvailtiin loistavan kauniiksi vuonna 1973. ”Aurinko paahtoi lämpöä tulvimalla, järvet olivat houkuttelevan tyynet ja vesi lämmintä”, kerrotaan 29. kesäkuuta julkaistussa Ylöjärven Sanomissa. Kolareilta vältyttiin ”suurin piirtein”. Kuruntie oli koetuksella juhannuksen paluuliikenteessä: ”Vaasan tie on päätie, siksi sen kulkijoilla on etuajo-oikeus. Liikenne ohjattiin Kurun tieltä aina sopivasti katkaisten Vaasan tien liikenteen sen hiukan hiljentyessä”, uutisoitiin.
Kokkoja ei poltettu vuonna 1973, paitsi ne kymmenen, jotka saivat siihen erillisen luvan: ”On mieluista todeta kertoi (palolaitokselta palomies) Nevala, että yleisö kunnioittaa annettuja asetuksia”.
40 vuotta sitten Ylöjärven Sanomissa raportoitiin juhannuksen olleen rauhallinen, ja sään aurinkoinen ja lämmin. Tarkkasilmäiset reportterit raportoivat 30. kesäkuuta 1983 ilmestyneessä lehdessä talojen pihojen tyhjentyneen juhannuksena autoista. Huvilalaiset olivat puolestaan täyttäneet autoillaan venevalkamoihin johtavat tiet.
”Kokkoja ei taaskaan saanut polttaa. Mahtavatko lapset koskaan nähdä kokkoa poltettavan juhannuksena. Vahinko sinänsä – suurempien vahinkojen välttämiseksi. Joskus tuo kaikki kyllä tuntuu hätävarjelun liioittelulta”, totesi juhannusjutun kirjoittaja turhautuneena.
Vuonna 1991 juhannusjuhlat Ylöjärvellä sujuivat leppoisissa merkeissä. Poliisi päätteli 27. kesäkuuta julkaistussa jutussa, että epävakainen sää hillitsi muun muassa vesiliikennettä. Rattijuoppojen määrä kuitenkin hämmästytti. Heidät oli onneksi ilmeisen helppo havaita: ”Neljä humalikkoa ajoi ojaan ja kolme muuta herätti huomion ajotavallaan”, raportoi poliisi.
”Kuuselan ranta lunasti juhannuskylämaineensa ja veti jälleen väkeä sadoittain. Kahvia kului ja makkaraa paistettiin”, Ylöjärven Sanomissa kerrottiin.
Juhannusyö
Niin kuulas, selkeä hohde on yllä maan.
Ruoho ja puut, koko luonto on kesäverhossaan.
Ei toisin, ei toisin, tän’ yönä olla voi.
Hiljainen sävel, pohjolan valkean yön nyt soi.
On juhannusyö, ja päivä mennyt ei maille.
Jäi laakso ja tuoksuvat nurmet, yön verhoa vaille.
Valkoinen ja sininen on koko taivaan kaari.
Kuin kangastus, silmää hyväilee, jokainen vihreä saari.
Järven pinta väreetön, niin tyyntä uinuu unta.
Rannan tuomi varisee; sen kukat on kuin lunta.
On kuin täyttymystään nyt luonto tahtois’ juhlia.
Sitä säestäen helkkyy lintujen monivaiheinen melodia.
Myös ihminen nyt viettää vuossataisjuhlaa valon ,
rannasta rantaan heijastuin näät uhritulten palon.
Ei toisin, ei toisin, tän’ yönä olla voi.
Hiljainen sävel, pohjolan valkean yön nyt soi.
Orvo Korte (julkaistu Ylöjärvi-lehdessä 19.6.1936)
