Tapasin keväällä itseni ikäisen naisen, joka oli lukutaidoton. Nainen oli jäänyt yhteisön ulkopuolelle myös mielenterveyden haasteiden takia, mutta lukutaidottomuus tuskin ainakaan auttoi asiaa. Nepalissa aikuisista noin kolmannes on lukutaidottomia, joten ongelma on vielä harmittavan yleinen ja haittaa monen päivittäistä elämää.
Olen pohtinut tapaamisen jälkeen, millainen etuoikeus lukutaito onkaan. Vuosia sitten pakistanilaisnaiset kertoivat, miten olivat oppineet aikuisten lukutaitoluokassa lukemaan. Asia on jäänyt mieleeni, koska ymmärsin silloin, millaisen elämänhallinnan tunteen lukeminen voi antaa. Olinhan pitänyt lukutaitoa itsestään selvyytenä 7-vuotiaasta asti.
Naiset kertoivat, miten he pystyivät nyt tunnistamaan oikean linja-auton lukemalla sen numeron sekä päätepysäkin nimen. Lisäksi heitä ei voitu enää huijata torilla, sillä he pystyivät lukemaan tuotteiden hinnat. Useat tutkimukset myös alleviivaavat, että äidin lukutaito takaa lapsille pidemmän koulupolun.
Pakistanilainen Nobel-palkinnon saanut Malala Yousafzai on sanonut: ”Ääriainekset pelkäävät kirjoja ja kyniä, koulutuksen voima pelottaa heitä. He pelkäävät naisia.” Näyttää siltä, että maailma onkin taas kääntynyt asentoon, jossa naisten lukutaidosta ja koulutuksesta on tullut vaarallinen yhä useammassa paikassa.
Olen huolestuneena seurannut edellisen asemamaani Afganistanin tilannetta, jossa tyttöjen koulunkäynti on estetty alakoulun jälkeen. Kun puolta kansasta ei kouluteta, on sillä dramaattisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Afganistanissa naisten halutaan yleensä käyvän naislääkärillä, kun tyttöjen koulupolku nousee pystyyn jo alakoulun jälkeen, voi vain ihmetellä, miten maassa riittää terveydenhuollon ammattilaisia tulevaisuudessa.
Eivät länsimaatkaan ole säilyneet kirjojen sisältämän tiedon pelolta. Tämän vuoden alusta Floridassa sadat koulut tyhjensivät kirjastonsa, koska kuvernööri Ron DeSantis asetti säännön, jonka mukaan kaikki kouluissa saatavilla olevat kirjat pitää tarkistaa. Vaaralliseksi tämän tekee se, että kiellettyjen listalla on ollut kirjoja, jotka kertovat rotusorron historiasta. Kun omaa historiaa yritetään valkopestä, ollaan vaarallisilla vesillä.
Näiden kieltojen toivon toimivan kuten kiellot yleensä toimivat, kasvattavan kiinnostusta. Olen itsekin googlaillut, että mitä kirjoja Yhdysvalloissa on kielletty, jotta voisin ottaa niitä omalle lukulistalle. Ehkä on aika lukea Margaret Atwoodin Orjattaresi, sillä se kuuluu yhtenä kiellettyjen kirjojen listalle joissakin amerikkalaislukioissa.
Kesälomalla kirjoja lukiessa aionkin käyttää pari hetkeä miettien, miten etuoikeutettu olen sekä lukutaidosta että vapaudesta lukea mitä haluan. Karhejärven rannasta matkustan kirjojen kautta sekä historiaan että eri puolille maailmaa. Sen helpompaa keinoa haastaa ääriajattelua ei taida olla.
