Kun harrastuksesta tulee intohimo, työvuorotkin järjestetään sen mukaan, että pääsee treeneihin. Viljakkalassa teatterin tekemiseen on hullaannuttu jo monessa sukupolvessa.
–Näytelmä on vähän kuin urheilusuoritus. Huippukunto on ajoitettava ensi-iltaan, teatteriohjaaja Jari Hiltunen sanoo.
Kolmen viikon aikana esitettävän kesäteatterinäytelmän valmisteleminen ja harjoitteleminen on puolen vuoden prosessi. Hiltunen kertoo, että Viljakkalan Teatteriyhdistys Wimman tämänvuotista näytelmää on harjoiteltu tammikuusta alkaen, ja yhteisiä harjoitustunteja tulee ensi-iltaan mennessä likemmäs sata.
Näyttelijät eivät laske tunteja. Heille teatteriharrastus on intohimo, johon saa palamaan aikaa.
– Tämä on mahtavaa vastapainoa arjelle ja työlle. Olen viime vuosina suorastaan hullaantunut teatterin maailmaan ja näyttelemiseen. Onneksi työnantajakin on ymmärtänyt innostukseni ja joustanut tarvittaessa työajoissa, Tanja Mäenpää kehaisee.
Viljakkalassa on olemassa kokonaisia perheitä, joiden koko elämä on välillä yhtä teatteria. Lapset harrastavat kouluvuoden ajan Nuorisonäyttiksessä, aikuiset nousevat kesäteatterin lavalle.
Tämän vuoden kesänäytelmän lavastaja Milja Silvan ja Kalervon rakastajatarta esittävä Elli Silvan ovat kasvaneet harrastukseen Viljakkalan Nuorisonäyttiksessä. Nyt he tekevät kesäteatteria yhdessä äitinsä kanssa.
– Siitä lähtien, kun tytöt menivät Nuorisonäyttikseen, teatteri on kiehtonut minua. Kun minua ei enää tarvittu taustajoukoissa, päätin nousta itsekin lavalle. On ihanaa, kun voi harrastaa yhdessä aikuisten lasten kanssa, Minna Kupiainen sanoo.
Miljan kohdalla teatteriharrastus on ohjaillut ammatinvalintaakin. Hän opiskelee Ikaalisissa lavasterakentamista.
Lavalla voi kaivaa itsestä esiin uusia puolia
Tänä kesänä Viljakkalan Teatteriyhdistys Wimma esittää Arto Seppälän Viisi naista kappelissa -näytelmän. Siinä tarinan päähenkilö on juuri kuollut ja jättänyt jälkeensä liudan kaipaavia naisia.
Tanja Mäenpää esittää Kalervon tuikeaa äitiä.
– Vahvat roolit sopivat minulle hyvin, kun olen itsekin räväkkä luonne. On mieletön tunne, kun pääsee rooliin kunnolla sisälle. Hyvässä ohjauksessa oppii koko ajan lisää ja saa uskoa omaan tekemiseensä, Mäenpää sanoo.
Toisaalta lavalla voi kaivella itsestään esiin myös puolia, jotka arjessa pysyvät piilossa. Kalervon ex-vaimo Sirkka on katkeroitunut äkäpussi, häntä esittävä Sanna Valkama siviilissä yleensä yhtä hymyä.
– Sirkan roolissa on minulle sopivasti haastetta. Kyllä se raivo minustakin sitten irtoaa, kun on tarve, Valkama myhäilee.
– Mahtavinta on se, että lavalla saa ilmaista itseään, vaikka onkin olevinaan joku toinen. Itseluottamus ja rohkeuskin kasvavat, kun saa harjoitella itsensä esiin tuomista joka viikko harjoituksissa tai näytöksissä, Elli Silvan sanoo.
Satoi tai paistoi
Kesäteatterin tekemisestä ei voi puhua puhumatta säästä. Suomen suvi kun voi tarjota näyttelijöiden työympäristöksi ukkosmyräkän, pakahduttavaa hellettä tai mitä tahansa siltä väliltä. Näyttelijät sanovat, että lavalla säätä ei edes huomaa. Siellä keskitytään oman roolin tekemiseen. Vasta lavan takana voi tajuta olevansa läpimärkä sateesta tai hiestä.
Ohjaajan mielestä säiden armoilla oleminen on kesäteatterissa se juttu.
– Miksi muuten haluttaisiin tehdä teatteria ulkona? Onhan meillä seurantaloja, joihin päästäisiin katon alle. Tällaista perinnettä ei ole missään muualla maailmassa kuin Suomessa, ohjaaja Jari Hiltunen sanoo.
Yleisöäkin kesäteatterinäytöksiin tulee aina, satoi tai paistoi. Hiltunen arvioi, että ihmisillä on vielä koronan jäljiltä kova kulttuurin nälkä.
– Katsomossa näkee joka vuosi paljon tuttuja kasvoja eli meillä on uskollinen vakioyleisö. Se on ihan mahtavaa, Kalervon vaimoa esittävä Maija Niemi sanoo.
Viisi naista kappelissa -näytelmän ensi-ilta on 16. kesäkuuta Viljakkalan yhtenäiskoulun puistossa.
