Kesä alkaa mainoksista, joissa grillataan. Sitten se jatkuu sillä, että puolet kaupan lihahyllystä täyttyy kaikenlaisista kepakoista, joihin on pujotettu lihanpaloja, ja hinnasta päätellen se kepakko siellä lihojen sisällä on aika arvokas.
Kutsut viikonlopun viettoon sisältävät usein maininnan ”voitaisiin grillata”. Minä ajattelen, että voitaisiin myös olla grillaamatta. Tunnen olevani pahin kesäilonpilaaja kaikista. Jos joku ei halua uida järvessä (en muuten halua sitäkään), niin se vielä menee, mutta suomalainen, joka ei halua grillata, on häväistys koko kulttuurillemme.
Grillattu ruokahan on tosi hyvää. Ehdottomasti. Ainakin joskus. Joskus taas käy niin, että vähän yli puolet ruuasta on nosteltu grillistä ”vähän sivummalle” odottamaan, että ne paksuimmakin pihvit saadaan paistettua kuiviksi sisältä asti. Ja lopulta lautasella kuivan, ritilästä juuri irti raavitun pihvin vierestä nahistunut paprikan pala katsoo minua palellen. ”Syö minut, minulla on niin kylmä”, se sanoo. Varmaan riippuu myös vähän aperitiiveistä, että puhuuko paprikat, mutta lämpimiä ne yleensä eivät ole.
En ole kylmän ruuan ystävä. En myöskään ole ihminen, joka pitää ruuanlaittoa ajanvietteenä, saati harrastuksena. Minusta on kiva, jos ruoka valmistuu helposti ja nopeasti, ja sitten se syödään pois ja päästään tekemään jotain muuta. Poikkeuksetta grillaaminen vie huomion kaikelta muulta keskustelulta. Ensin pitää keskustella siitä syttyykö grilli / pitääkö lisätä hiiliä / tarvitaanko sytytysnestettä / onko kaasua / riittääkö kaasu.
Sitten keskustellaan siitä, onko hiillos jo sopiva ja joko ne nyt pitäisi laittaa. Muistetaan mainita, että aina ne ruuat tulee laitettua sinne liian aikaisin. Sitten laitetaan ne sinne liian aikaisin ja aletaan keskustella siitä, että palaako ne nyt ja onkohan ne sisältä kypsiä ja tuo meni nyt pinnasta vähän mustaksi mutta enimmän noenhan voi raaputtaa pois. Jotain putoaa aina ritilän läpi grilliin, paitsi jos on ihan ammattilaisvehkeet ja sadan vuoden kokemus grillaamisesta. Seurataan sitä, miten kurpitsanpala höyrystyy hiilloksessa ja keskustellaan siitä.
Syömisen ajan keskustellaan grillaamisen onnistumisesta, paitsi minä, koska en halua kommentoida kylmää paprikaa. Kaiken tämän ajan puhuisin oikeastaan mielummin jostain muusta aiheesta.
Niin, että ”voitaisiin grillata”. Okei. Jos joku muu grillaa, niin kiitos. Minä voin tehdä salaatin. Voin tehdä kaiken sellaisen, mikä tehdään keittiössä, missä kaikki raaka-aineet on siinä äärellä, samoin kuin astiat, lavuaari ja roskis. Jos haluan ylimääräistä jännitystä ja haasteita elämääni, niin etsin niitä jostain muualta kuin ruuanlaitosta.
Jos tulen tämän kolumnin johdosta karkotetuksi maasta, niin on ollut ilo kirjoittaa teille. Nauttikaa kesästä!
