Jyrkkärantaisen Isomäen kupeeseen rantakiveen jättivät elokuussa 1857 herrat Warro, E.J. Cajaner ja Jocobus Mörne kalliopiirrokset, jotka kuvaavat kahta lyyraa ja ristissä olevia miekkoja. Näin kirjoitti nimimerkki ´Justus´ Ylöjärven Sanomissa 27.3.1964.
Keijärven rantavedessä noin 100m Isomäestä pohjoiseen olevaa maakiveä kävi innokas luontokuvaaja Reima Kesseli kuvaamassa keväällä jäiden aikaan 2021.
Kesselin mukaan ohuen lehti- ja karikekerroksen alta paljastui hyvin hankalasti havaittavat kalliopiirrokset. Nimi E.J. Cajaner ja yksi lyyra on jotakuinkin nähtävissä varsin selkeästi. Myös vuosiluku 1857 näkyy, mutta päivämäärästä Kesseli ei ollut varma, onko se 14.8.
Yksi lyyra löytyi, mutta toinenkin pitäisi olla kivessä, samoin miekat ristissä. Voi olla, että miekat ristissä on kirjainten alapuolella, kertoi Kesseli. Ehkä sopivassa ilta-auringossa kuviot erottuvat paremmin.
Arvaus: nuorukaiset Räikän kartanon vieraita?
Rantakiveä pääsee kaikkein helpoiten katsomaan talvella jäätä pitkin. Luonnollisesti soutamalla on mukava mennä paikkaan, sillä kulmikas maakivi on aivan rannassa.
Allekirjoittanut kävi kaverinsa Jarin kanssa katsomassa piirroksia veneellä 1970-luvun lopulla kalareissun yhteydessä. Olin kyllä tietoinen kivestä jo teini-iässä siskojen kautta. Se, että kolme nuorta miestä oli nakuttanut nimensä ja kuviot kiveen kertoo siitä, että aikaa ja viitseliäisyyttä riitti. Tuskinpa renkipojalla oli kiinnostusta hakata rantakiveen lyyria ja miekkoja kun ei koskaan ollut sellaisia nähnytkään.
Nuoret hiljattain valmistuneet ylioppilaat Warro ja Cajaner tunsivat kuvioihin liittyvän symboliikan. Täytyy muistaa, että ylioppilastutkinnon suoritti 1850-luvulla maassamme vuosittain vain noin 70 henkeä.
Valistunut arvaukseni onkin, että nuoret miehet olisivat olleet Räikän kartanon kesävieraita. Väite nojaa vain siihen seikkaan, että yksi nimistä on Jocobus Mörne. Mutta sitä en tiedä miten Jocobus (Jacob?) liittyisi Räikän Mörnen perheeseen. He tulivat Räikän omistajiksi 1838.
Maanmittari Arvid Mörnen ja vaimonsa Serafia Holmströmin 11 lapsen nimet alkavat melkein kaikilla a-kirjaimella. Ehkäpä Warro ja Cajaner ovat olleet Mörnen perheen vanhempien poikien Arvid Oskarin, s.1830, Alexander Frithiofin, s. 1832, ja Axel Napoleonin, s.1834, tuttuja? Ikänsä puolesta olivat samaa ikäluokkaa.
Netistä löytyy hieman tietoa
Netin kautta löytyy hieman tietoa ylioppilaista. Jakob Waro (Warro) syntyi Laihialla vuonna 1831, sai ylioppilastodistuksen yksityiseltä opettajalta A. Lundmannilta, yo-tutkinto 1854. F.d.studerande Jacob vihittiin 1861 Helsingin pitäjässä Hanabölen Heikaksesta kotoisin olevan talontyttären Amanda Oleniuksen, s.1836, kanssa.
Jacob kuoli 1901 Sipoon Paippisissa, jossa toimi 25 vuotta kansakouluopettajana. Pariskunnan lapsista kaksi tytärtä olivat myös pitkään kansakoulunopettajia.
Erik Johan Cajanér, syntyi Reisjärvellä vuonna 1834 ja kuoli Paltamossa 1902. Ylioppilaaksi hän pääsi syksyllä 1853 ja kameraalitutkinto (valtiontalouden hoitoa koskeva) toukokuussa 1858. Erik toimi Helsingissä Senaatin wara-kamarikirjurina kunnes senaatti määräsi hänet Kajaanin kihlakunnan henkikirjoittajaksi 1863.
Ylioppilastodistuksen hän sai samalta yksityiseltä opettajalta A. Lundmannilta.
Erik pysyi vanhanapoikana kuten pari vuotta vanhempi veljensä Jakob William, joka työskenteli pitkään Paltamon piirin kruununnimismiehenä (1861-1898).
Jocobus Mörne – ei näy tietoja Helsingin yliopiston ylioppilasmatrikkelissa 1853-1899.
Warro ja Cajaner tunsivat todennäköisesti toisensa opiskelupiireistä Helsingissä parikymppisinä ylioppilaina. Ylioppilasmatrikkelista vuosilta 1640-1852 löytyy opettaja August Lundmanin nimi, s. Oulussa vuonna 1829 ja kuollut Haminassa 1863. Oli Haminan kaupunginlääkäri 1862.
Kuka oli nimimerkin ´Justus´ takana?
Ylioppilastutkintolautakunnan kotisivuilla sanotaan: ”Suuri osa 1850-luvun ylioppilaista tuli yliopistoon yksityishenkilöiden antamilla todistuksilla. Tämä laajaksi paisunut järjestelmä (”ylioppilasleipomot”) ei miellyttänyt viranomaisia. Kun vuoden 1852 statuutit edellyttivät julkista koulupohjaista valmistumista, pääsy yliopistoon yksityistodistuksilla kuihtui 1850-luvun kuluessa. Viimeiset yksityisen todistuksen saaneista kirjoittautuivat yliopistoon kevätlukukauden 1859 aikana”.
Erik Johan Cajanéria kuvataan muistokirjoituksessa sanoilla tunnollinen ja tarkka virkamies sekä aikoinaan hilpeämielinen seuramies. Olisiko Erik se, joka naputteli Keijärven kiveen kuviot? – työ joka vaati hieman tarkkuutta ja huumoria.
Kalliopiirroksia katsellessa täytyy muistaa, että kivi on kiinteä muinaisjäännös ja muinaismuistolain 17.6.1963/295 nojalla rauhoitettu. Kuvioita ei saa hakata syvemmiksi tai muullakaan tavalla vahingoittaa.
Kysymys ylöjärveläisille – kuinka moni on kuullut tai nähnyt kyseisen kalliopiirroskiven Keijärven rannassa? Entä onko tietoa kuka kirjoitti nimimerkillä ´Justus´ Ylöjärven Sanomiin vuonna 1964 ? Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla näistä asioista. Tietoja voi lähettää allekirjoittaneelle sähköpostiosoitteeseen riku63@hotmail.com.
Risto Kesseli
