Erittäin pitkän yrittäjä- ja vaikuttajauran tehnyt Teuvo Hakanen on tottunut työllistämään itsensä pienestä pitäen. Pullojen vienti tai kukkalähettinä juokseminen oli nuorena tapa viettää vapaa-aikaa. Vaikka mittarissa on nyt 60 vuotta, ei vauhti ole juurikaan hidastunut vaan Hakasella riittää yhä virtaa saada asioita tehdyksi.
Teuvo Hakanen syntyi vuonna 1963 Honkajoella pienessä kamarissa, jossa elämä ei ollut aina ihan helppoa. Pieni Teuvo-poika oli jatkuvasti kipeänä, kun pirtin sisälämpötila oli aamuisin lähes pakkasella. Lopulta vuoden 1964 syksyllä perheen äiti, isä ja Teuvo muuttivat Kyröskoskelle Teuvon äidin serkun ja hänen pankinjohtajamiehensä myötävaikutuksella. Teuvo Hakasen isä pääsi talonmieheksi Kansallispankin kiinteistöön.
Aikaa kului ja vuonna 1977 Teuvon vanhemmat ostivat rivitalo-osakkeen Kyröskoskelta. Meni nelisen vuotta, kun Teuvo tapasi lavatansseissa nykyisen vaimonsa Annen. Sen jälkeen Teuvo onkin ollut tuttu näky Viljakkalan Karhella, jossa Annen kotitalo sijaitsi.
Teuvo ja Anne menivät kihloihin vuoden 1982 huhtikuussa, kun perheen esikoinen ilmoitti tulostaan. Heti juhannuksena vietettiin häitä. Teuvo oli tuolloin 18-vuotias ja Anne 17-vuotias, joten enää ei tarvittu presidentin vihkilupaa.
Lopulta esikoinen Jani syntyi marraskuussa. Seuraava vuosi 1983 alkoi surullisesti, kun Annen isä menehtyi vuoden ensimmäisenä päivänä. Heti helmikuussa Teuvo suuntasi suorittamaan asepalvelusta, ja Karhelle jäivät Anne, parin kuukauden ikäinen poika sekä Annen 80-vuotias mummu.
– Kannoin eteisen täyteen puita, jotta oli millä lämmittää taloa. Sitten purin armeijassa hammasta, kun 17-vuotiaan alikersantit huusivat. Onneksi paras kaverini Matti Kauppila pääsi varuskunnassa lähetiksi toimiston puolelle ja hän piti huolen, että pystyin lähtemään mahdollisimman usein viikonloppulomille. Koko armeija-ajan rassasin polkupyörämekaanikkona neljää pyörää, Hakanen muistelee.
Näin nuoruus oli vaihtunut melkoisen nopealla tahdilla aikuisuudeksi.
Tekevälle on riittänyt työtä
Suomi oli 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla eri näköinen kuin nyt. Teuvo Hakasen mukaan elo tuntui varmemmalta, vaikka vaurautta ei isosti ollutkaan.
– Kun joku pääsi töihin, niin pystyi perustamaan perheen ja rakentamaan talon. Vaikka silloin oli ehkä vähän ankeampaa niin sitä muistelee pienellä kaipuulla. Oli turvallista, vaikka ei ollut hienoja vaatteita ja vempeleitä, Hakanen toteaa.
Hakanen tottui tekemään töitä pienestä pitäen. Kyröskoskella hän toimi kukkakaupan lähettinä ja keräsi pulloja.
– Koulureppu heitettiin kukkakaupan nurkkaan ja kuljetin kukkia. Tunsin Kyröskoskelta kaikki ja mulla oli usein kotiiin mennessä muutama pieni ropo taskussa, Hakanen kertoo.
Pullot hän kävi noukkimassa paikoilta, joissa nuoriso kokoontui viikonloppuisin. Kello herätti pyhäaamuna, ja toistuvasti muovikassit oli täynnä pulloja.
– Äiti pelkäsi, mitä pankinjohtaja tuumaa asiasta, kun näkee. Kerran pankinjohtaja sitten totesi minulle, että teen hienoa työtä. Hän kannusti ja välillä vietiin pullot pankinjohtajan autolla Ikaalisiin viinakauppaan, Hakanen naurahtaa.
Sahaamisen opettelua ja autoilua
Karhella Hakasen yrittäminen jatkui. Anne Hakasen isällä Toivo Karhenmaalla oli Karhenmaan Saha. Toivo ei kuitenkaan ehtinyt opettaa sahaamista Teuvo Hakaselle ennen kuolemaansa. Lähellä oli kuitenkin myös Orvo Korpilahden saha.
– Orvo sanoi, että kyllä kylässä täytyy sahuri olla ja, että niin kauan sahataan, kunnes osaan. Kävin kyllä muualla töissä, mutta kaiken vapaa-ajan sahasin Orvon opastuksella.
Teuvo Hakanen tiedetään myös ammattiautoilijan urastaan. Se alkoi oikeastaan vuonna 1984, jolloin hän pääsi harjoittelemaan ajamista ylöjärveläisen rakennusliikkeen autolla.
Ammattikuljettajan töitä riitti sen jälkeen niin palkkatöissä kuin yrittäjänäkin. Hakanen oli kuljettajana muun muassa Kiitolinjalla, Transpointilla, Kaukokiidolla ja pisimmän ajan Valiolla. Eräällä hetkellä hän meinasi ostaa itselleen suurimman osakekannan Ikaalisten Kuljetuksesta, mutta tämä kauppa ei toteutunut.
– Pankinjohtaja toi ilmi, ettei kauppa kannata. Hyvä niin, sillä se yritys meni lopulta konkurssiin, Hakanen kertoo.
Kaikenlaisesta yrittämisestä kertoo sekin, että vuonna 1988 Hakanen osti serkkunsa kanssa Vesannolta muovitehtaan, joka siirrettiin Hämeenkyrön kautta Viljakkalan paloaseman viereen. Myöhemmin Hakanen myi osuutensa tehtaasta.
Lisäksi 1990-luvulla Hakanen osti linja-auton ja yritti saada tilausliikenneluvan. Silloin vaadittiin kuitenkin reittilupa, mutta Viljakkalan suunnalla ei kannattavaa reittiä ollut.
Lomamökkeihin on satsattu
Monet tuntevat Teuvo Hakasen Muotiaisten lomamökkien isäntänä. Näiden mökkien historia alkoi jo vuonna 1968 Anne Hakasen isän toimesta. Toiminnan laajentuminen sijoittui vuoteen 1999, kun Hakaset rakensivat Haveriin kaksi hirsimökkiä. Silloin rahakkaat venäläisturistit olivat iso asiakaskunta. Hiljattain parikymmentä vuotta myöhemmin valmistui kaksi uutta ja isoa villaa Karhejärven rannalle.
– Ne olivat tietysti iso investointi. Yritetään kehittää tätä matkailupuolta niin, että lapsilla olisi sitten helpompi latu jatkaa, Hakanen sanoo.
Elämän tärkeimmät asiat lähellä
Yleisesti Teuvo Hakanen katselee 60-vuotiaan silmin maailmaa vähän ristiriitaisin tuntein.
– Maailmanmeno on muuttunut kamalasti, eikä aina oikein tiedä, mikä on totta ja mikä vaikuttaa mihinkin. Välillä esimerkiksi kiusaaminen on hyvin raakaa ja ajattelemattomuudella aiheutetaan pahaa. Olisipa joku peruutusvaihde, koska suoranaisesti ei voi sanoa, että oltaisiin koko ajan menty hyvään suuntaan, Hakanen pohtii.
Vapaa-aikaansa Hakaset viettävät muun muassa koiraharrastuksen parissa. Hakasten Glen of imaalinterrieri Pate (Gleann Postman Pat) on rotunsa maailman menestyneimpiä näyttelykoiria.
Aiemmin Teuvo Hakanen kiersi kisoja painiharrastuksen parissa seuraamassa poikansa Janin edesottamuksia sekä arvokisoja muutenkin.
Elämässä muuten Teuvo Hakanen pitää ihmissuhteita kaikkein tärkeimpinä.
– Voisi mainita Vuolteen Pirkon ja Auliksen sekä Korpilahden Tuomon ja Anitan. Yrittäjäjärjestönkin myötä on tullut paljon hyviä ihmisssuhteita, Hakanen kertoo ja lisää:
– Isääni olen lämmöllä monesti ajatellut. Mietin, miten paljon töitä olisikaan kiireen keskellä jäänyt tekemättä, jos hän ei olisi ajellut mopollaan tekemään niitä pieniä mutta tärkeitä asioita.
Hakanen sanoo, että myös kotiseutu Karhe on äärimmäisen lähellä hänen sydäntään.
– Sellainen haave vielä on, että rakentaisimme oman talon tänne. Mutta se vartoaa aikaansa ja paikkaansa.
Yksi suurimmista elämän ilonaiheista ovat tietenkin tyttären Jonnan ja pojan Janin lapset.
– Lastenlapset kasvavat valtavaa vauhtia, joten yritämme olla mahdollisimman paljon heidän kanssaan.
