Ylöjärven Ilveksen naisten 3-divarin salibandyjoukkueeseen mahtuvat hyvin eri ikäiset pelaajat. Kivassa joukkuelajissa on myös rajattomat mahdollisuudet kehittää omia lajitaitojaan.
Ninni Koivikko, 19, on yksi joukkueen nuorimpia. Hän aloitti lajin harrastamisen jo esikouluikäisenä Pirkkalan Pirkoissa. Myös hänen isänsä ja siskonsa pelasivat salibandyä.
Perheen äiti Mia Koivikko, 49, päätyi lajin pariin varttuneemmalla iällä muun perheen jalanjäljissä.
– Jossain kohtaa Pirkat nousi ylemmäs ja halusin pelata alemmalla sarjatasolla. Päädyin sitten tänne Ylöjärvelle pelaamaan, pirkkalalainen Mia Koivikko kertoo taustastaan.
Nyt sekä tyttäret että äiti pelaavat Ylöjärven Ilveksessä. Mia Koivikko sanookin, että on mukavaa, kun näkee tyttäriään salibandyn merkeissä. Suhde pelikentällä on muuttunut vuosien varrella.
Kun tyttäret olivat teini-ikäisiä, Mia toimi heidän joukkueensa valmentajana.
– Ei tuntunut kauhean helpolta olla joukkueessa, kun äiti oli valmentajana, mutta nyt on ihan normaalia, ei tunnu mitenkään erikoiselta, Ninni Koivikko kertoo.
– Nyt jutellaan enemmän ja se on enemmän tasavertaista, toteaa Mia Koivikko.
Kentälle ikään katsomatta
Mia Koivikon mukaan salibandyn pelaamisen voi aloittaa minkä ikäisenä tahansa.
– Tämä on kiva joukkuelaji ja tässä on rajattomat mahdollisuudet kehittää omia lajitaitoja. Tässä pääsee nopeasti alkuun, eikä tämä vaadi mitään hirveitä investointeja. Sisäpelikengät, mailan ja suojalasit on hyvä olla. Sillä pääsee alkuun ja kausimaksu on edullinen.
Ylöjärven Ilveksen naisten joukkueessa pelaa hyvin eri-ikäisiä pelaajia. Nuorimmat pelaajat ovat teini-ikäisiä ja vanhimmat ovat syntyneet 1950-luvulla.
– Se kertoo hyvin siitä, että laji sopii kaikenikäisille, Ninni Koivikko sanoo.
Äiti ja tytär Eeva-Liisa eli Eepu, 45, ja Iida Hotakainen, 13, osallistuvat naisten kevätsarjan peleihin, joissa joukkueeseen on nostettu pelaajia T14-joukkueesta. Kevätsarja on liiton ulkopuolista toimintaa, jonka joukkueet keskenään järjestävät. Eepu Hotakaisen mukaan joukkueissa pelaa eri ikäisiä pelaajia ja peli on ehkä rennompaa, kun sarjoissa.
Nopeustreeniä maratoonarille
– Muutama vuosi sitten ajattelin, että haluan jonkun palloilulajin, kun tykkään palloilulajeista ja tavallaan maratontreeniksi, 102 maratonia juossut Eepu Hotakainen kertoo.
Hotakainen ei ollut pelannut salibandyä 25 vuoteen päätyessään takaisin lajin pariin kuutisen vuotta sitten. Hän sanookin, että maratoonarille salibandy on hyvä pari pitkille lenkeille.
Salibandyssä itsessään ei tarvitse kestävyyskuntoa, mutta Hotakainen toteaa, että kolmannessa erässä jo näkee, kenellä on parempi kunto.
– Houkuttelin Iidaa mukaan, kun Jenni (Veijonen) perusti tyttöjen joukkuetta.
Urheilullisen Iidan päälaji on kuitenkin joukkuevoimistelu.
– Tulin kokeilemaan salibandyä ja se oli kivaa, Ylöjärven Iskun Team Kuuttaressa voimisteleva Iida kertoo.
Haastattelupäivänä hän rientääkin kevätsarjan ottelusta suoraan voimisteluharjoituksiin.
– Mielestäni on kivaa, että nämä, jotka ovat pelanneet tänä kautena T14-sarjaa, pääsevät kokeilemaan naisten sarjaa. Heillä on niin hyvä kunto ja he alkavat olla teknisesti hirveän hyviä, Eepu Hotakainen sanoo.
Rohkeasti mukaan
Jos salibandyn pelaaminen kiinnostaa, hallille menoa ja joukkueeseen liittymistä ei Eepu Hotakaisen mukaan kannata ujostella.
– Jos haluaa ja on hinku pallolliseen pelaamiseen tai joukkuelajeihin, niin monesti sellaisilla on sellaista silmää, että siihen ei tarvitse muuta kuin kuntoa, yrittämistä ja halua.
Hotakaisen mukaan pelaamisessa on paljon pluspuolia. Ensinnäkin muiden joukossa kehittyy nopeasti. Pelaaminen on hauskaa, vaikka Ylöjärven Ilveksen joukkue onkin Hotakaisen mukaan löytänyt itsensä usein sarjan jumbosijoilta. Siinäkin on hyvät puolensa:
– Kun pelaa alemmilla sarjatasoilla, pelimatkat eivät ole pitkiä.
T14-joukkueessa tällä kaudella pelannut Iida Hotakainen sanoo, että lajissa on kivaa kaikki joukkuekaverit, kehittyminen ja onnistumiset.
– Salibandyssä se ei vaikuta peliin niin hirveästi, jos tulee jotain epäonnistumisia. Niistä on helpompi päästä yli. Se vaikuttaa enemmän voimistelussa, jos epäonnistuu, hän vertailee harrastuksiaan.
Ylöjärven Ilveksen salibandyvastaava Jenni Veijonen on selkeästi ylpeä pelaajistaan.
– Tässä mennään rennolla meiningillä, mutta tosissaan. Kaikki haluavat kehittyä, vaikka tämä on ihan selkeästi harrastus, hän sanoo.
– Monenlaiset ja -ikäiset mahtuvat porukkaan, se on tosi hienoa, hän lisää.
Ylöjärven Ilveksen naisten salibandyjoukkue
Naisten joukkue harjoittelee kahdesti viikossa Ylöjärven Ilves Areenalla.
Ensi kaudeksi hakusessa sekä maalivahti että valmentaja.
Jos pelaaminen kiinnostaa, ota yhteyttä joukkueenjohtaja Anne Ilvekseen: sb.naiset@ylojarvenilves.fi tai 050 355 6424.
