Vuorentaustalainen Birgitta Lindfors keksi hyödyntää koiralenkkinsä ja kerää nyt roskia luonnosta.
Kevät paljasti roskapaljouden ympäristössä lumien sulettua. Tämän pani merkille myös vuorentaustalainen Birgitta Lindfors, joka päätti pari viikkoa sitten eräällä koiralenkillään tarttua muovipussiin ja ryhtyä keräämään kävelylenkin varrelta löytyviä roskia.
Innoittajana toimi 86-vuotias nainen, joka kerää Vuorentaustassa luontoon viskattuja pulloja ja tölkkejä.
– Ajattelin, että minäkin kokeilen. Otin pussin lenkille ja aloin kerätä.
Jo pienellä matkalla Lindfors sai huomata, etttä muovipussi täyttyi vauhdilla.
– Luonnosta löytyy ihan kaikkea: lääkepurkkeja, kolmioleipäpaketteja, sipsipusseja, karamellipapereita, nuuskapurkkeja, pitsalaatikoita, jopa vaatteita. Lisäksi löytyy paljon koirankakkapusseja, jotka on vain viskattu metsään, Lindfors kertoo.
”Tykkään, kun Vuorentaustasta tulee siisti”
Tänä keskiviikkona Lindfors nappasi matkaansa jo kymmenennen roskapussin lähtiessään lenkittämään koiriaan Saiidia ja Nasiimia. Pussi täyttyi vain 200 metrin matkalla kotoa Vuorentaustan alakoululle. Näin lyhyellä matkalla Lindfors kyykkäsi kurottamaan roskia arviolta 30 kertaa.
– Minulla on nykyisin aina lenkillä mukana pussi ja kumihanska. Tämä on hyvää jumppaa. Suosittelen kaikille selkävikaisille, hän naurahtaa.
Liikunnan lisäksi siivoaminen tuo siisteydestä nauttivalle Lindforsille eräänlaista tyydytystä, kun karkkipaperit häviävät sinivuokkojen keskeltä.
– Tykkään siitä näystä, kun Vuorentaustasta tulee siisti.
Keräämänsä roskat Lindfors vie taloyhtiönsä roskikseen. Hän ilmoittaa pussisaldonsa myös Miljoona roskapussia -kampanjan roskalaskuriin. Löytämänsä pullot ja tölkit hän laittaa autonsa takaluukkuun.
– Kuskaan ne sitten joskus kauppaan. Etenkin lasipullot voivat mennä luonnossa rikki ja sitten eläimet voivat satuttaa niihin jalkansa. Ihmettelen, että mikä järki niitäkin on viskata luontoon, kun niistä saa vielä rahaakin.
Pahimmat paikat alakoulun piha ja Haukiluoman suora
Parin viikon roska-aktivistiuransa aikana Lindfors on havainnut, että roskaisimmat paikat Vuorentaustassa ovat alakoulun ympäristö ja Haukiluomaan vievän pyörätien alue ja metsä, vaikka hän koluaakin niitä muovipussinsa kanssa ahkeraan.
– Se kyllä harmittaa, että aina paikat on sotkettu uudelleen siivoamisen jälkeen. Välillä mietin, että mitä varten edes siivoan, mutta rakkaus luontoon ja eläimiin saa jatkamaan, hän toteaa.
Lindfors toivookin, että roskaamiseen puuttuminen lähtisi jo kotikasvatuksesta.
– Nuorille pitää opettaa kotona, että roskat pannaan roskiin. Omallekin lapselleni opetin pienestä pitäen, että karkkipaperi pannaan taskuun, jos vieressä ei ole roskista. Sitä kannetaan mukana niin kauan kunnes roskis löytyy.
Lindfors kuitenkin huomauttaa, että roskaaminen ei ole ikäkysymys.
– Kyllä vanhemmatkin ihmiset roskaavat. En tiedä, onko ihmisillä semmonen hällä väliä -asenne, että kaupunki kuitenkin siivoaa. Haluaisin, että tässä asiassa ajateltaisiin luontoa, koska useimmat roskat eivät maadu.
