”Stressi laukeaa, kun suu aukeaa”. Munkki vai olut? Stressin lievittäminen syömällä tai alkoholia juomalla on yhteydessä korkeampaan painoon aikuisuudessa. Tämä käy ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantatutkimuksesta.
Stressiin syöminen ja juominen tuo makkaroita kylkeen, mutta stressi altistaa myös psyykkisille ja fyysisille oireille ja sairauksille, kuten masennukselle, työuupumukselle, ahdistuneisuudelle ja unihäiriöille. Itselläni aina ensimmäinen vakavampi hälytysmerkki pitkittyneessä stressissä on vaikeus saada unen päästä kiinni, kun kehoni ja aivot toimivat ylikierroksilla. Huonon nukkumisen seurauksena akkuni on aamulla kyllä latautunut, mutta vain osittain.
Olen ollut silloin tällöin työpaikalla tilanteessa, jossa osa työntekijöistä on koulutuksessa ja joku sairauslomalla. On jatkuva kiire. Lounaan korvaan vain kahvilla. Välillä vatsani murisee niin, että on pakko olla koko ajan liikkeellä, ettei vatsan murina häiritsisi työkavereitani. Kun työpäivän jälkeen lyön osaston oven kiinni ja istun autoon, niin stressi hiukan helpottaa. Samalla huomaan kaipaavani jotain hyvää. Ajan heti lähimpään lähikauppaan ja kohta jo mäyssään ostamaani munkkia niin, että hillot vain valuu takille.
Nykypäivänä stressiä aiheuttavat monet pienet asiat, mutta kun niitä kerääntyy päivän ja viikon aikana riittävästi, niin stressikäyrä nousee helposti. Kun itselleni tulee stressiä työpäivän aikana, se purkautuu syömisenä töistä päästyäni. Työpäivän jälkeen sydän hakkaa täysillä, stressihormonia on kropassa ja on nälkä, koska ”kunnolla” syömisestä on jo aikaa.
Kun syön illalla, niin syön osaksi liikaa sen takia, etten enää tunne, milloin olen kylläinen. Huomaan, että jatkan syömistä, jotta stressistä johtuva pingotus ja kireys kropassa ja sydämen nopeatahtinen tykytys loppuisi. On ärsyttävää, kun ylensyön stressin takia. Saunankin jälkeen menee sitten helposti olutta tölkki tai pari tavallista enemmän.
Yritän kyllä tehdä muutosta näihin huonoihin tapoihini. Työkaverini sanoi, että kun hänellä ei ole ihanaa eikä toimivaa parisuhdetta, niin hän hankkii mielihyvän suun kautta, liikaa juomalla tai syömällä.
Mietin silloin tällöin, asetammeko ulkopuolelta tulevien vaatimusten lisäksi itsellemme liian kovia tavoitteita? Liian suuret odotukset ja täydellisyyden tavoittelu ovat haitallisia tapoja toimia. Epäonnistumme väistämättä, sillä eihän kukaan meistä ole täydellinen. Mikäli omaa epätäydellisyyttä on vaikea hyväksyä, tulee stressiä helposti pienistäkin asioista. Ja sitten taas syödään ja juodaan.
