Luontokato on viime päivinä noussut uudelleen puheenaiheeksi myös Ylöjärvellä. Tässäkin lehdessä aihetta käsitellään niin valtuustouutisen yhteydessä kuin kahdessa eri mielipidekirjoituksessa.
Vihreiden valtuustoryhmä jätti maanantaina valtuutettujen allekirjoitettavaksi sitoumuksen, jossa allekirjoittajat sitoutuvat pyrkivänsä luontokadon pysäyttämiseen. Tiistaihin mennessä vain vajaa parikymmentä valtuutettua oli laittanut nimensä paperiin.
Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Inga-Mari Lehti kysyi valtuustossa, miten Suomi vähentää luontokatoa näillä toimilla. Kysymys kertoi aika selvästi perussuomalaisten kielteisestä asenteesta sitoumusta kohtaan ja toi jälleen esille niitä periaatekysymyksiä, joista vihreät ja perussuomalaiset ovat eri mieltä.
Välillä politiikassa olisi mukava nähdä mielekästä vaihtelua ja vastakkainasettelun lieventämistä. Vihreiden jättämä sitoutumus, kun ei sinällään pakota mihinkään. Se on paperi, jonka allekirjoittamalla lupaa tehdä päätöksenteossa edes joitakin toimia luontokadon ehkäisemiseksi. Silloinhan on jo toiminut omalta osaltaan luontokatoa vastaan – edes vähän. Sitoumuksen allekirjoittamisen kynnyksen ei siis pitäisi olla oikeastaan kenellekään liian korkea. Se ei leimaa ketään ”viherpiipertäjäksi”. Toki näkemyserot ovat tässäkin sallittuja, mutta joskus siis voisi repäistä ja yllättää.
Luonnon eteen voi muuten tehdä jotain konkreettista ihan pian, kun Ylöjärvi-Seura järjestää perinteisen ympäristötalkoopäivän 4. toukokuuta. Toivottavasti mahdollisimman moni on mukana talkoilemassa.
