Kevätaurinko paistaa ja kiire lisääntyy. Ainakin siltä se tuntuu.
Vaikka kevät on kieltämättä ihana, se ei välttämättä ole ihan helpoin ajanjakso kaikille. Kun seuraa sosiaalista mediaa ja vaikkapa lehtien kirjoituksia erilaisista trendeistä, saattaa alkaa puuskuttaa ihan vain oman saamattomuuden vuoksi. Keväällä kun pitäisi tehdä hirveästi asioita.
Ensinnäkin ulos on pakko mennä, koska aurinko paistaa. Renkaat pitää vaihtaa pyörään ja autoon, uusi harrastus pitäisi aloittaa, tehdä pihatyöt ja laittaa mökki kesäkuntoon, tehdä kevätsiivous, pestä ikkunat ja vaihtaa verhot, ostaa uusia vaatteita, tehdä pihatyöt ja grillikausikin on avaamatta. Ei ihme, että hengästyttää.
Suorittaminen on siis päivän sana. Keväällä luonnon ja ihmisten herätessä talvesta, se korostuu äärimmilleen. Kun talven on voinut vielä olla ikään kuin horroksessa, on nyt huono omatunto synkkien ja pimeiden aikojen huolimattomista elämäntavoista.
Nyt kun kadut täyttyvät toinen toistaan energisimmistä lenkkeilijöistä ja pyöräilijöistä, saattaa oma jaksaminen tuntua kovin vähäiseltä. Pitäisi mitata painoindeksiä, kaloreita, kulutusta, lepoa ja liikunnan määrää. Samaan aikaan työkalenterissakin on miljoona asiaa ja todo-lista täyttyy täyttymistään.
Se, että ei pysty samaan kuin ”muut”, on tutkitusti yksi iso stressin aiheuttaja. Joku saattaa sitten ottaa stressinlievittäjäksi alkoholin, tupakan, rasvaisen ruoan tai vaikka shoppailun. Hetken helpotus on tietenkin kiva asia, mutta pitkällä aikavälillä stressinlievityskeinot saattavat kääntyä stressin lähteiksi.
Ylen aamun uutisissa kerrottiin, miten hyvinvointialueella pitää olla yhdenvertaiset palvelut. Jossain kunnissa se voi tarkoittaa palvelujen parantumista, mutta jossain kunnissa se on tarkoittanut palvelujen huonontumista. Pitää toivoa, että ainakin mielenterveyspalvelut mieluummin kohenevat kuin heikkenevät, koska avuntarve on suuri ja puute näistä palveluista on kova.
