Kerrankin suomalainen runous puhuttaa ihmisiä! Jopa sellaisia ihmisiä, jotka eivät kirjoita tai lue runoja.
Otava on julkaissut taitoluistelija Kiira Korven runoteoksen Hyppää vaan. Ensimmäisenä teoksen ehti haukkumaan Helsingin Sanomien kriitikko Arttu Seppänen. Hänen näkemyksensä mukaan teoksen julkaiseminen on loukkaus oikeita runoilijoita kohtaan.
Olisin Artun kanssa osittain samaa mieltä, jos kokisin, että minulla pitää olla mielipide tässä asiassa. Yksi runoista kuuluu näin:
Vittusaatanaperkele.
Tätä vääntöähän on nyt sitten käyty mediassa parin viikon verran. Että onko vika runoilijassa vai kustantajassa, kun tuollaista päästetään painokoneen läpi?
Onko hyvä, että kustantamot julkaisevat julkkisten kirjoittamia huonoja kirjoja saadakseen rahaa oikeiden taiteilijoiden kirjojen julkaisemiseen? Vai onko se huoraamista?
Ovatko Kiira Korven tekstit runoutta vai ovatko ne Instagram-runoutta, vai eivätkö ne ole ollenkaan runoutta? Kuka määrittelee mikä on runoutta? Onko Seppäsen kirjoittama kritiikki naisvihaa, maalittamista vai nettikiusaamista? Yllättävän moni on ottanut asiakseen kommentoida asiaa joltain kantilta. Myös Seppäselle itselleen, tietenkin. Hän kertoo Maikkarin haastattelussa postilaatikkonsa täyttyneen ”vitun kusipää”-viesteistä.
Tämä on mielestäni hieno esimerkki siitä, miten sokeita ihmiset ovat omalle toiminnalleen, kun ovat mielestään hyvällä asialla. Seppäsen kritiikissähän käsitellään runoteosta, eikä Korpea itseään henkilönä lytätä tai nimitellä millään tavalla. Ne, jotka kuitenkin ovat pahoittaneet mielensä Kiiran puolesta, kokevat itse oikeudekseen haukkua ja nimitellä.
Yksi toistuvasti esiin nostettu argumentti on tämä: Runoteosta ei olisi koskaan julkaistu, jos sen kirjoittaja ei olisi julkkis. Olen kuullut puhuttavan myös, ettei Avioliittosimulaattoria olisi koskaan julkaistu, jos sen kirjoittaja ei olisi ollut julkkiksen puoliso. Mene ja tiedä. Tekee kuitenkin mieli ampua tämä teoria alas.
Ystäväni Stiina Ikonen kirjoitti 1990-luvulla runoteoksen Festarifiiliksiä (LIKE). Kannessa on kaksi rockhenkisen näköistä poikaa ja tupakantumppi. Tässä yksi runoista:
Kun juo oikein paljon,
sammuu.
Kun on sammunut,
ei voi tehdä tyhmyyksiä.
Kun ei tee tyhmyyksiä,
on kivaa.
Stiina Ikonen ei ole julkisuuden henkilö. Silti tämä julkaistiin. En yhtään väitä, että tämä olisi huonoa runoutta, koska Stiinakin voi lukea tämän kolumnin. Sanon vain, että kukaan ei lytännyt hänen teostaan tai aloittanut keskustelua siitä, onko tämä oikeaa runoutta. Kukaan ei kyseenalaistanut kustannusalaa ja sen moraalia.
Ysärillä kaikki toimi erilailla, koska ei ollut somea. Luettiin kirja, ja jos se oli huono, annettiin se anopille. Jos se oli hyvä, niin kehuttiin sitä kaverille ja kirjastonhoitajalle. Sitten luettiin seuraava. Kirjojen lukemiselle jäi paljon enemmän aikaa kun ei tarvinnut käydä kaikkea tätä keskustelua korkeakulttuurin tuhoutumisesta.
