”Yhdeksän kaunista ja kymmenen hyvää”. Vaalilupauksia on taas ilma sakeanaan. Lähes jokaiselle luvataan jotakin hyvää, vaikka valtion kassa taitaa olla aika tyhjä. Velkarahalla sitä taidetaan täyttää.
Kannattaako uskoa vaalilupauksiin? Ei ainakaan niihin, jotka maksavat paljon. Valtio velkaantuu nyt rajusti. Ei ole edellytyksiä toteuttaa suuria uusia menoja, vaikka lupaaja kertoisi, mistä rahat löytyvät. Varat tarvitaan pakollisiin menoihin, kuten kasvaviin korkoihin.
Se vain on nyt niin, että tässä taloustilanteessa ei kannata kauheasti odottaa mitään kovin suurta eikä hyvää, sillä leikkauksia tulee kautta linjan kaikille. Tämä koskee tietysti myös itseäni, tavalla tai toisella. Kaikki asiat ovat kallistuneet jo nyt ja inflaatio laukkaa kuin hevonen raveissa.
Annetaanko vaalilupauksia liian herkästi? Meillä ei ole yhtään niin isoa puoluetta, että se varmasti pystyisi lunastamaan lupauksensa. Onhan monipuoluehallituksen ohjelma aina kompromissi. Puolueet saavat toki toteutettua jotain omaansa, mutta tavoite on yleensä myös se, että torjutaan hallituskumppanien lupausten toteuttamista.
Tietysti vaalilupauksen sijaan on paikallaan julkistaa myös omia tavoitteita. Niillä hankitaan vaaleissa omaa kannatusta. Jos sitä tulee ja valitaan, niin on edellytyksiä ajaa niitä eteenpäin. Lupauksella ja tavoitteella on kuitenkin iso ero.
Entä jos vaalit järjestettäisiin niin, että jokaisella puoleella olisi kymmenen kohdan ohjelma ja sen ohjelman vieressä ehdokkaat. ”Tämän puoleen ehdokkaat ajavat vain ja ainoastaan juuri näitä asioita”. Eikä omia yksittäisiä kuvia eikä omia lupauksia olisi lehdissä ollenkaan. Sellaiset vaalit ja vaalikampanjat taitaisivat olla kuitenkin liian tylsiä, persoonattomia ja yksilön vapautta rajoittavia.
Puoluekannatus muuttuu kaikissa vaaleissa, sillä osa politiikan pitkäaikaisista vaikuttajista jää aina rannalle, syystä tai toisesta, eikä kaksia vaaleja käydä koskaan ihan samanlaisissa olosuhteissa.
Vaaleja onkin siksi aina helppo luonnehtia historiallisiksi ja poikkeuksellisiksi. Saadaan näin äänestäjät kiinnostumaan. Työkaverini sanoi, että hän äänestää aina tuota puoluetta ja tuota ehdokasta, jos hän vaan on ehdolla. ”En oikein edes tiedä, mitä asioita hän ajaa, mutta on niin hyvännäköinen”.
Itse en tiedä vielä ketä äänestäisin. Valinta on vaikea. Hallitukseen saattaa päätyä istumaan puolueita, joiden vaalilupaukset asioista ovat olleet suorastaan vastakkaisia.
Äänestäisin kyllä tosi mielelläni ehdokasta, joka lupaisi palauttaa asiat ja elämän normaaliksi, vaikka sellaiseksi kuin se oli ennen koronaa.
