Ylöjärvi on pinta-alaltaan (1 324 neliökilometriä) suurin Pirkanmaan kunnista ja asukasluvultaan (33 608) kolmanneksi suurin heti Nokian jälkeen. Vähän suurempi kuin Kangasala. Ylöjärven pinta-ala ja siten myös asukasluku on vaihdellut ajan saatossa. Osa entisen Pohjois-Pirkkalan alueita sekä Ylöjärven Lielahti liitettiin Tampereeseen vuonna 1950 turvaamaan Tampereen kasvutarpeita. Osa Länsi-Teiskosta liitettiin vuonna 1954 Ylöjärveen ja osa Kuruun.
Ylöjärven kunta vaihtui Ylöjärven kaupungiksi vuonna 2004. Vuonna 2007 Viljakkalan kunta ja sen 2 166 asukasta liitettiin Ylöjärveen. Vuonna 2009 Kurun kunta liitettiin Ylöjärven kaupunkiin, jolloin asukasluku kasvoi noin 2 750 asukkaalla. Yleensä kuntaliitoksia tehdään silloin, kun liitettävä kunta ei enää yksin pysty huolehtimaan velvoitteistaan. Yhdessä sitten laitetaan asiat tarvittaviin kuntoihin ja mahdolliset korjausvelat erääntyvät hoidettavaksi.
Kaupungin kasvu keskittyy pääasiallisesti sen suurimpiin taajamiin. Joitakin kylätaajamia sinnittelee vielä olemassaolollaan. Asia on hyvinkin tuttu ympäri maata, kun nuoriso muuttaa koulutuksen ja leivän perässä suurempiin keskuksiin ja ikääntyvät ihmiset jäävät hoitamaan tilojaan. Joitakin vuosia sitten ollessani vielä työelämässä, osallistuin muutamien kylätaajamien kehityssuunnitelmien laatimisiin, lähinnä vesihuollon osalta. Kaikissa näissä oli yhteisenä piirteenä, että kylillä oli loistava menneisyys ja nyt uusi vireä kylätoimikunta painosti kuntaa laadituttamaan kylälle kehityssuunnitelma.
Suunnitelmissa esitettiin muun muassa uusia rakennuspaikkoja, joista muodostuisi taaja-asutusta. Taaja-asutus taas velvoittaa kaupungin järjestämään alueelle vesihuollon eli vesijohdot ja viemärit. Käytännössä vesi- ja viemäriputkien siirtojohdot jouduttaisiin rakentamaan hyvinkin kaukana olevista vesihuoltoverkostoista, jolloin niiden kustannuksen nousevat kohtuuttoman suuriksi. Näin joitakin vuosia suunnitelmien laatimisen jälkeen voidaan huomata, että alueet eivät ole toteutuneet suunnitelmien mukaisesti. On osoittautunut, ettei muodostetuille rakennuspaikoille ole juuri minkäänlaista kysyntää. Vesihuollon korkeat kustannukset rakennuspaikkaa kohden rajoittavat hankkeiden etenemistä.
Ylöjärven kunnallispolitiikka on ollut aika-ajoin hyvinkin riitaisaa ja on helposti ylittänyt uutiskynnykset valtakunnallisessa mediassa. Etenkin 1980-luvulla, jolloin Ylöjärvellä harjoitettiin niin sanottua Rekoomus-politiikkaa. Silloin virkamiehet osallistuivat aktiivisesti päivänpolitiikkaan ja tästä muodostui myös henkilökohtaisia erimielisyyksiä ja jatkuva valituskierre. Monet lautakuntien päätökset kiersivät eri oikeusasteet ja vasta korkein hallinto-oikeus päätöksillään ratkaisi asiat.
Kuitenkin silloisella kunnalla oli selvä näkemys kasvun ja kehityksen suunnasta, ja sitä toteutettiin kaavoittamalla runsaasti kohtuuhintaisia teollisuus- sekä omakotitontteja. Näin kuntaan saatiin unsaasti yritystoimintaa sekä nuorehkoja, maksukyisiä perheitä. Tästä tietenkin seurasi paineita rakentaa ja laajentaa kouluja, päiväkoteja sekä kehittää terveydenhoitoa vanhuksia unohtamatta. Kunnassa ja sittemmin kaupungissa oli myönteinen pöhinä päällä.
Kasvu sekä rakennustoimia oli vilkasta vielä pitkälti 2000-luvulle. Tällöin rakennettiin muun muassa urheilutalo vuonna 1980 (ja sen peruskorjaus 2013), kirjastotalo Leija vuonna 2002, uusi kaupungintalo vuonna 2005 sekä Koulutuskeskus Valo vuonna 2012.
Nyt tämä pöhinä näyttäsi hiipuneen. Osalle kaupunginvaltuutetuista kaikki uusi tuntuisi olevan kovin outoa ja vierasta ja siksi uutta pitää vastustaa. On paljon mukavampi kaivella vanhoja asioita ja riidellä niistä. Saa sitten lehdistökin jotain kirjoitettavaa. Asiat eivät kuitenkaan juuri mitenkään edisty, jos kaupungin yhteinen kehityssuunta ja tahtotila ovat hukassa tai niitä ei haluta tuoda esille.
Joitakin asioita kuitenkin putkahtaa julkisuuteen silloin tällöin. Teivon alueelle on joitakin kaavailua ja sitä varten lähikiinteistöjä on hankittu kaupungin omistukseen. Alueella oleva ravirata ja siihen liittyvät oheistoiminnat tulisi kuitenkin ehdottomasti säilyttää. Sehän tuo julkisuutta ja tunnettavuutta kaupungille, kun siitä alettaisiin vielä käyttää nimeä Ylöjärven Teivo Tampereen Teivon asemasta.
Kaupunki hankki muutama vuosi sitten omistukseensa jo kertaalleen perinnemaisemaksi julistetut Mäkkylän pellot eli Terätien, Keijärventien ja Mikkolantien välisen alueen. Vaasantie eli kantatie 65, tutummin kolmostie jakaa alueen kahteen osaan. Keijärventien ja Vaasantien väliselle alueelle on kaavaluonnoksissa esitetty matalahkoja kerrostaloja. Mielestäni talojen määrää voisi kasvattaa sekä kerroslukua voisi hyvinkin tarkistaa ylöspäin 5-6-kerroksisiksi.
Raitiotien linjaus sijoittuu Mikkolantien ja Vaasantien väliselle alueelle, lähemmäs Vaasantietä. Sille alueelle voitaisiin hyvin sijoittaa viidestä kuuteen tornitaloa joiden kerrosluku olisi 13-15 kerrosta, sekä joitakin matalampia kerrostaloja. Talojen arkkitehtuurit tulisi olla hyvinkin korkeatasoista ja näyttävää. Tästä voisi järjestää vaikka suunnittelukilpailun.
Ylöjärven kaupungin alueella on Seitsemisen kansallispuisto, laajat metsävoittoiset maatalousalueet, monen kokoisia kylätaajamia, pienteollisuusalueita ja suuria omakotitaloalueita sekä joitakin lähiötyyppisiä kerrostaloalueita mutta kaupunkimaista, tiivistä kerrostalorakentamista ei ole lainkaan. Nyt olisi hyvä tilaisuus rakentaa näille Mäkkylän peltoalueille raitiotielinjan varrelle korkeatasoinen tiivis kaupunginosa näyttävine rakennuksineen. Tämä alue voisi toimia Ylöjärven kaupungin uutena käyntikorttina.
Kalervo Karumo
Kommentointi on suljettu.