Jos kerron vanhemmalle murheistani, huutavatko he minulle? Jos kerron heille, miksi olen käyttäytynyt tylysti heitä kohtaan, ymmärtävätkö he minua? Haluavatko vanhemmat yrittää ymmärtää ongelmiani?
Eihän kysymyksiin saa oikeaa vastausta kuin puhumalla. Aina vanhemmille kertominen arjen haasteista ei välttämättä tunnu helpolta. Pää voi täyttyä monella kysymyksellä ja voi jännittää, mitä oma vanhempi sanoo, kun yrität kertoa tunteistasi.
Jos olet vanhempiesi kanssa läheinen, saatat veikata, miten he voisivat reagoida ja siten kertominen ei välttämättä tunnu niin haastavalta. Jos et ole vanhempiesi kanssa kovin läheinen, kertominen saattaa tuntua haastavalta. Silloin kannattaa pitää odotukset maltillisina ja kertoa totuus. Kukaan ei voi tuomita tunteitasi, eikä vähätellä niitä. Pidä mieli rauhallisena, jos vanhempien reaktio ei ole miellyttävimmästä päästä. Vanhempasi ei pysty määrittämään tunnetilaasi.
Jos tunnet, että vanhempasi eivät halua kuunnella mikä sinulla on, vaikka haluaisit tunteitasi ilmaista, kannattaa aina löytää joku, jolle ne kertoa. Netistä löytää esimerkiksi puhelinnumeroita, joista voit saada ammattimaista juttuseuraa huoliesi kanssa luotettavasti ja hyvin. Murheista kertominen voi vapauttaa omaa mieltä ja tuoda sinne enemmän rauhaa. Jos et usko, yritä vaikka.
Vanhemmalle on aina hyvä kertoa, jos siihen vain on mahdollisuus. Heidän tehtävä on auttaa sinua murheissasi ja tarvittaessa hankkia ammattiapua. Kaveri on myös hyvä vaihtoehto purkaa mielipahaa. Muista kuitenkin ensin pyytää lupa. Et voi tietää, jos toinen ihminen kamppailee samojen asioiden kanssa oman pään sisällä, eikä siinä vaiheessa tarvitse enempää pään vaivaa. Koulukuraattorille on todella hyvä kertoa oman elämän vaikeuksista. Hänen työnsä on auttaa käsittelemään tunteita ja saada sinut tuntemaan, että et ole yksin tunteidesi kanssa.
Orvokki Niemi
kahdeksasluokkalainen, Kauraslammen koulu