Uutena vuotena olin soiton päässä omahoitajaan. Heti aamulla hän soitti minulle ja sanoi ”tarvitsit lääkäriaikaa?”.
Omahoitaja soitti kello 9.20 ja tarjosi aikaa lääkärille kello 10. No periferiasta ei ihan tuohon aikaan ehditty, mutta uusi aika oli kello 14.10. Sain juuri istuuduttua vastaanoton tuolille kello 14, kun tuli kutsu sisään.
Ihanaa ja lämmintä vastaanottoa lääkäriltä. Sain ensi kerran nähdä kuvat leikatusta polvestani ja tekonivelestä. Siis missä olinkaan? No Ylöjärven terveyskeskuksessa. Ei yksityisellä vastaanotolla isoissa keskuksissa tähän pystytä.
Sitten kävin uudelleen vastaanotolla operoidun polveni vuoksi. Aikataulu täsmäsi prikulleen ja minua kohdeltiin muunakin kuin 30 minuutin laskutusasiakkaana. Se mitä sovittiin, piti. Ihana omalääkärini!
Eilen taas jouduin vaivaamaan omahoitajaa. Hän soitti minulle takaisin kello 8.30. Olin kiireellisen vastaanoton potilaana kello 9 ottamassa vuoronumeroa. Ja sairaanhoitajan arvion ja lääkärin hoidon jälkeen kello 9.26 onnellisena, sanoisinko kipittämässä ( no se polvi), hakemassa lääkettä.
Ja nyt on pakko sanoa, että olisinko? Siis olisinko päässyt tähän ilman soteuudistusta? Tämä ei voi olla tuuria. Kiitos teille, jotka jaksatte meitä hoitaa!
Carita Reimer
Lue myös: Tästä on kerrottavaa vielä jälkipolvillekin – Siinä mietin elämän ihanuutta
