Karhu-havainto Vuorentaustassa herätti aiemmin viikolla hilpeää ja hieman ärsyyntynyttäkin kommentointia sosiaalisessa mediassa. Päiväkotilapsia oli Ylöpölinän mukaan viety sisälle turvaan ja läheistä hevostallia varoitettu. Olipa kait poliisillekin asiasta ilmoitettu.
Kyseessä ei kuitenkaan ollut petoeläin ursus arctos eli ruskeakarhu, vaan toinen harvinaiseksi käynyt luonnonvara eli tiekarhu, toiselta nimeltään tiehöylä, joka oli työn touhussaan ajellut koiranulkoiluttajaa vastaan.
Niille jotka lukivat postauksen loppuun asti selvisi, että kyseessä oli se teitä puhdistava karhu, joka todellakin on harvinaisuus. Ylöjärven kaupungilla niitä on käytössään tasan yksi. Vuonna 2014 Kiteeltä näille kylille muuttanut Veekmas Oy:n rakentama jässikkä.
Massiivinen tiekarhu herättää tienkäyttäjissä eittämättä samankaltaista, ehkä hieman pelonsekaistakin kunnioitusta kuin metsiemme kuningas, joka hiljaa hissukseen kuljeskelee metsissä ja tyypillisesti väistää muita kulkijoita. Kumpainenkin on melkoinen järkäle: Ylöjärven tiekarhun omamassa on kunnioitettavat 18 500 kiloa. Ruskeakarhut voivat painaa jopa yli 300 kiloa. Tiekarhulla on pituutta lähes yhdeksän metriä ja ruskeakarhulla parhaimmillaan 2,5 metriä.
Jos ursus arctos tallustaa polulla vastaan, kannattaa sen kohtaamisessa käyttää varovaisuutta. Pysyä rauhallisena, jutella sille ja perääntyä kääntämättä selkää. Karhulle voi myös jättää marjaämpärin tai vaatteen nuuhkittavaksi. Vihoviimeinen keino on heittäytyä maahan.
Myös tiekarhun tullessa vastaan tielläliikkujien on hyvä pysytellä rauhallisena ja noudattaa varovaisuutta. Karhun liikkeitä kannattaa seurata, sillä se voi esimerkiksi joutua peruuttamaan pienen matkan lähtiessään pysähdyksistä uudelleen liikkeelle saadakseen momentumia.
Yksi merkittävä ero näiden kahden karhun välillä on. Kun ruskeakarhu vetelee hirsiä kylmimpien kuukausien yli, tiekarhulla riittää virtaa ja se kiitää kaupungin katuja aina, kun sen palveluksia tarvitaan tien auraamisesta polanteiden poistoon. Kesäisin kun ruskeakarhu mutustelee metsässä mustikoita, tiekarhu pääasiassa lepäilee, sillä sorateitä, joista se mielellään huolehtisi, on enää vähän jäljellä.
Vuorentaustassa tehtiin toissakesänä todennäköinen havainto ruskeakarhusta, joten ei ole mahdottomuus, että tämäkin harvinaisuus näillä leveyspiireillä eteen astelisi.
Lähteet: Kunnossapitopäällikkö Jari Koskinen / Ylöjärven kaupunki, Suomen Riistakeskus ja Luontoportti
