Pienen Blondi-koiran karkumatka sai ylöjärveläiset liikkeelle parisen viikkoa sitten. Koira oli karussa yli kolme vuorokautta ja huoli oli valtava, kunnes Timo-niminen mies teki karkulaisesta ratkaisevan havainnon.
Sosiaalisen median voimaa päästiin todistamaan Ylöjärvellä jälleen pari viikkoa sitten, kun hoitopaikastaan pakoon livahtanut Blondi-koira juoksenteli – ja piilotteli – pitkin kylää perässään omistajansa Johanna Wüthrich sekä tämän ystävät ja sukulaiset, plus puoli muuta Ylöjärveä.
Jännitysnäytelmä sai alkunsa keskiviikkona 4. tammikuuta, kun Wüthrich istui linja-autossa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta hänen oli tarkoitus lentää Sveitsiin lomamatkalle. Aikaisemmin hän oli jättänyt osan koiristansa, saksanpystykorvat Blondin ja Dubliksen tuttuun hoitopaikkaan Asuntilaan, josta kuitenkin kantautui huolestuttavia uutisia.
– Istuin bussissa Hämeenlinnan kohdalla, kun sain hoitopaikasta viestin, että Blondi on livahtanut ulos eikä anna kiinni. Tiesin heti, että se on menoa, koska Blondi on perusluonteeltaan ihmisarka, Wüthrich kertoo.
Wüthrich oli harvinaisen oikeassa, sillä vain hetkessä 8-vuotias Blondi oli edennyt Asuntilasta Kaurasmäkeen, joka ei ollut sille millään lailla tuttua seutua. Jo tässä vaiheessa Wüthrich oli kääntänyt nokkansa Sveitsin sijasta kohti Ylöjärveä, ja Blondin karkaamisesta oli tehty julkaisu myös ylöjärveläisten Facebook-yhteisö Ylöpölinään ja sekä karanneiden lemmikkien Karkurit-ryhmään.
Ylöpölinäläiset viestittivätkin keskiviikkona alkuillasta, että kerman värisen koiran oli nähty juoksevan vuoroin Teboililla, vuoroin paloaseman kohdilla. Havaintoja tehtiin myös Tiikon päiväkodin alikulkutunnelissa ja Hietasmäessä.
Iltaa kohden koiraa ei enää näkynyt ja pakkanen kiristyi.
– Kiertelin illalla Hietasmäessä, jolloin pakkasta oli -13. Tulin paikalle jälleen puolenyön aikaan, ja silloin oli jo -16 astetta, Wüthrich kertaa ja sanoo, että häntä huolestutti, miten pieni koira selviäisi yön kovassa pakkasessa.
Blondia etsittiin jalkaisin ja mopoautolla
Kun keskiviikon ja torstain välinen yö vaihtui aamuun, ei Blondista oltu tehty ainuttakaan havaintoa. Tässä vaiheessa Wüthrichille oli myös selvää, ettei Blondi enää tulisi omistajansa luokse vapaaehtoisesti, vaikka kaksikko toisensa kohtaisisikin.
– Tiesin, että se on villiintynyt ja kauhuissaan.
Pitkien tuntien jälkeen S-Marketilta saatiin kuitenkin torstai-iltana uutisia: vaalean pikkukoiran oli nähty juoksevan Leijatien yli.
Wüthrich kiirehti paikalle yhdessä muun etsintäpartion kanssa, johon kuului niin sukulaisia kuin tuttuja harrastuskavereita koirapiireistä. Porukka levittäytyi Kuruntien molemmille puolin, ja Wüthrich kävi läpi myös metsäpolkuja, jossa koira olisi voinut piilotella: ei jälkeäkään Blondista.
Etsintäpartio joutui palaamaan kotiin taas tyhjin käsin, kunnes seuraavana yönä Wüthrichin puhelin soi. Blondi oli nähty, tällä kertaa Rotikolla.
Wüthrich sanoo olevansa hyvin hämmästynyt siitä, miten hereillä ihmiset olivat ja miten nopeasti he osasivat ilmoittaa havainnoistaan. Vielä enemmän häntä hämmästyttää kuitenkin se, miten pyyteettömästi ylöjärveläiset koiran etsinnässä auttoivat.
– Rotikolla oli perjantaiyönä nuorisoporukka, joka mopoautolla etsi Blondia. Yksikin rouva oli koiransa kanssa kolme tuntia etsinyt Blondia. Hietasmäessä törmäsin pariskuntaan, ja kysyin, että ovatko he nähneet tällaista koiraa, niin he kertoivat olleensa varta vasten etsimässä, Wüthrich selittää.
Nopealiikkeinen koira vaihtoi sijaintiaan tiuhaan
Suuresta huomiosta ja havainnoista huolimatta Blondia ei löydetty. Kun koira oli ollut kaksi vuorokautta karussa, hälytti Wüthrich apuun kadonneiden lemmikkien etsintään koulutetun etsijäkoiran ohjaajineen. Porukka tapasi toisensa loppiaisperjantaina Tokmannin parkkipaikalla.
– Olin ottanut Blondin karvoja minigrip-pussiin. Etsijäkoira niiskautti sitä ja lähti samointein merkkaamaan hajua.
Blondin jälkeä etsittiin yhteensä neljän tunnin ajan Haavistolla ja Rotikolla. Viimeisimpänä etsijät kävivät kirjastolla, jossa etsijäkoira merkkasi, että Blondi oli ollut täällä. Karkulainen pysyi kuitenkin visusti piilossa eikä näyttäytynyt kylänraitilla ennen lauantaita.
– Vuorokausi siinä meni, eikä silminnäkijähavaintoja. Oli itsekin pakko levätä välillä. Kyllähän sitä alkoi ajatella pahinta, että mitäs jos Blondi on kylmettynyt tai mulannut vaikka Tiikonojaan. Ei tuollainen pikkukoira sieltä pois pääsisi, Wüthrich sanoo ja lisää, että myös koiran kulkeminen rautatien yli huoletti.
Pilven takaa saatiin valonpilkahdus lauantaiaamuna, kun Blondin oli nähty olevan matkalla kirkolle. Juuri, kun Wüthrich oli päässyt väijymispaikoille, hän sai tiedon, että nopealiikkeinen koira olikin jo Juustoportilla Kolmostien varressa ja sitten yhtäkkiä jo Soppeentiellä, jossa se söi jotakin tienposkessa.
Wüthrich ajoi paikalle ja näki koiransa ensimmäistä kertaa kolmeen vuorokauteen. Hän pysäköi autonsa 30 metrin päähän ja nousi ulos.
– Blondi katsoi ja lähti. Siitä tuli aivan järkyttävä olo, ja rupesin menemään paniikkiin.
Tästä koira suuntasi takaisin Kolmostielle, jonka yli se juoksi jälleen Juustoportille.
– Kuulemma hyvin väisti autoja. Olen opettanut koirani hyppäämään kinokselle, kun auto tulee. Ehkä se osasi sen vuoksi varoa.
Timon puhelu ratkaisi
Kuten olemme tarinan aikana oppineet, on Blondi lahjakas katoamaan kesken reissunsa jälkiä jättämättä. Näin kävi jälleen Juustoportilla.
Onni onnettomuudessa oli se, että Blondi oli vihdoin lähellä sille tuttuja paikkoja. Wüthrich työskentelee ja harrastaa koiriensa kanssa Elovainion lähellä Tähtitekniikan agilityhallissa Tahtoareenalla, joka on tuttu myös Blondille.
Blondin tiedetäänkin käyneen Tahtoareenan viereisellä tontilla, josta se lähti taas kohti Kolmostietä. Tällä kertaa koira osasi valita reittinsä turvallisesti.
– Oli fiksu koira, kun käytti alikulkua. Sieltä se suuntasi Koirakoutsin hallin lähelle Pinotielle. Siellä on myös Ylöjärven Koirakerhon halli, joka on tuttu Blondille. Etsimme siellä, mutta ei mitään. Ajattelin, että havaintoja tuskin saadaan enää tänään, Wüthrich huokaa.
Mutta kuinka ollakaan, samana lauantai-iltana Wüthrichin puhelin soi. Soittaja oli ennalta tuntematon Timo-niminen mies, joka kertoi Blondin olevan sumpussa Pinotien alkupäässä aidatulla alueella. Mies oli sattunut paikalle vahingossa ja tunnistanut koiran aamuisesta keskustelusta vaimonsa kanssa.
– Hänen vaimonsa oli ihmetellyt, että miten tämmöinen Blondi-koira juoksuttaa ihmisiä pitkin Ylöjärveä.
Mies olikin passissa portin suuaukolla niin pitkään, että Wüthrich etsintäpartioineen ennätti paikalle. Pian Blondia piiritettiinkin jo porukalla. Paniikin vallassa ollut koira erehtyi pinkomaan lumihangessa Wüthrichin kummitytön Carita Sirénin ohi, mutta Sirén oli tällä kertaa nopeampi.
– Carita nappasi sen ilmasta kiinni ja laittoi äkkiä autoon sen omaan häkkiin. Blondi makasi häkissä pelokkaana silmät mustina ja oli kuin uitettu rotta. Se oli ihan eri koira.
Kauhun vallassa ollut Blondi jaksoi yllättää etsijänsä kuitenkin vielä kertaalleen.
– Meillä tuli tietty iso huojennus ja poru. Halailtiin siinä ja ystäväni Anna kääntyi häkille ja totesi, että ”kuin sää Blondi oot meitä juoksuttanu?” Yhtäkkiä Blondi olikin siinä heiluttamassa häntäänsä, että ”ai tekin ootte täällä”, Wüthrich nauraa.
Moni otti Blondin löytämisen sydämen asiakseen
Pitkän reissunsa päätteeksi Blondi pääsi vihdoin kotiin, jossa se painoi suorinta tietä omaan lempipaikkaansa. Wüthrich kertoo, että Blondi oli edelleen jännittynyt ja hätisteli pesältään pois laumansa muita koirajäseniä.
– Etenkin nuorimmaiseen Oolaffiin Blondin poissaolo oli vaikuttanut. Se oli niin onnessaan, kun Blondi tuli takaisin.
Blondilla oli myös kova jano reissunsa päätteeksi – olihan se juossut kolmen vuorokauden aikana pitkin poikin Ylöjärveä. Yön yli nukuttuaan koira oli kuitenkin taas valmis arkeen.
– Ajattelin, että se olisi halunnut levätä, mutta ei, se oli ensimmäisenä lähdössä lenkille.
Wüthrich on päivittänyt myös sosiaaliseen mediaan Blondin kuulumiset, sillä moni ylöjärveläinen seurasi koiran seikkailua tiiviisti kaikkine vaaranpaikkoineen. Päivitys on saanut yli 600 reagointia, ja moni kommentoijista kertoo etsineensä Blondia yksin tai yhdessä muiden kanssa.
Wüthrich tahtookin esittää kiitoksensa kaikille, jotka elivät mukana Blondin karkumatkassa ja käyttivät aikaansa koiran löytämiseen.
– Olen edelleen niin hämmästynyt, miten ihmiset ottivat Blondin löytämisen sydämen asiakseen. On todella liikuttavaa, miten pieni koira liikautti koko yhteisön etsimään.
Hän on jakanut tarinan myös Facebookin Karkurit-ryhmään vertaistueksi.
– Blondin tarina saattaa antaa toivoa siitä, että oma karannut koira voi vielä löytyä.
Katso alta video terhakkaan Blondin hötsäilystä Tahtoareenan agilityhallissa.
