Vuosi on taas vaihtunut. Kerronko teille, mitä mieltä olen uudestavuodesta juhlapyhänä?
Olen sitä mieltä, että uudenvuoden varjolla saa harjoittaa sellaista terrorismia ja idiotismia, mitä ei suvaittaisi milloinkaan muulloin. Kansalaisaloite ilotulitteiden myynnin lopettamisesta suoraan kuluttajille keräsi joitain vuosia sitten 65 000 nimeä, mutta se tyrmättiin jo ennen eduskuntaa talousvaliokunnassa. Valiokunnassa oltiin sitä mieltä, että rakettien myynnistä tulee kivasti fyffeä ja kaikenlaista säätelyä alalla on kuitenkin jo lisätty.
News flash! Sellainen säätely, jota kukaan ei valvo, ei kiinnosta ketään! Ketään ei kiinnosta edes noudattaa niitä aikarajoja, joiden sisällä raketteja saa ampua. Karhella ensimmäinen pommi pamahti uudenvuoden aattona kello 14. Se on neljä tuntia ennen kuin niitä saisi ampua, ja kolme tuntia ennen kuin olin ajatellut ottaa hevoset talliin, etteivät ne pelästy pauketta.
Mutta ketä tämä kiinnostaa? Soitanko poliisille, että nyt kuulkaa osoitteesta Meidännaapuri 265 ammuttiin ilotulitusraketti? Tuleeko poliisi sitten tänne ja sakottaa naapuria? Ei, kun niillä poliiseilla on ihan täysi työ valmistautua raahaamaan vaimonhakkaajia putkaan ja pelastamaan niitä urpoja, jotka istuu kännissä puistossa joku räjähdepata sylissään ja sytyttää lankaa. Kaupungissa isompi määrä ihmisiä sekoilee pienemmällä alueella, ja ymmärrän, että virkavallankin kuuluu keskittyä sinne.
Viime vuonna saatiin aikaan 20 silmävammaa ja 79 tulipaloa. Tämän vuoden alkajaisiksi muutama helsinkiläinen oli avannut tulen Kansalaistorin ihmisvilinässä. Kuten sanoin, mikään tämän kaltainen ammuskelu ja urpoilu ei vain kävisi päinsä minään muuna päivänä kuin vuoden viimeisenä. Ja ensimmäisenä. Ai niin, ja elokuun viimeisenä viikonloppuna. Koska suomaiset ovat keksineet, että vaikka maailmalla ei ilotulitteita Venetsialaisissa ammuttaisikaan, niin me ammumme. Koska meillä on liikaa rahaa ja luonnonrauha on yliarvostettua.
Joka vuosi kuulen vähintään yhden hevosen loukkaantuneen, kuolleen tai abortoineen syntymättömän varsansa raketteja pelätessään. Siis kuulen omassa tuttavapiirissäni, mikä ei ole mikään maan laajuinen verkosto.
Kukaan ei korvaa näitä vahinkoja, jotka voivat olla tuhansien arvoisia rahassa. Tunnearvoa ei toki voisi korvatakaan. Vakuutus korvaisi, mutta otanko minä esimerkiksi kymmenelle hevoselle laajimmat mahdolliset vakuutukset ja maksan niistä tuhansia vuodessa ihan vain siksi, että naapuri saa rauhassa ampua parhaat papattinsa juhliakseen vuoden vaihtumista?
Jatkaisin koiraihmisten ahdingolla, mutta sekin tuntuu kaikuvan toistuvasti kuuroille korville. Onneksi myös oma paukkuarka koirani on jo niin kuuro, että tänä vuonna minun ei tarvinnut katsoa sen stressaantunutta läähätystä kokonaista vuorokautta.
Toivon, että sähkön hinta nousee ensi vuodeksi vielä sen verran, että ne pommirahatkin on pakko laittaa Elenialle.
Ps. Minun naapureista kukaan ei oikeasti ammuskele. Eläinten (ja minun) stressiin riittää kauempaakin kaikuva pauke.
