Soppeenmäessä syntyneelle Lehtimäelle harju on tarjonnut tekemistä niin liikunnan kuin historian tutkimisen muodossa.
Maunussuon sorakuoppa oli nuorelle Aarre Lehtimäelle ja hänen ikätovereilleen tärkeä ajanviettopaikka kesät talvet. Soppeenmäessä varttunut, nykyisin Mustavuoren kupeessa asuva Lehtimäki kertoo viettäneensä parhaan nuoruutensa Lamminpään ja Julkujärven maastoissa. Ylöjärven Ryhdin kasvatti muistelee miten Aarne Suojanen sekä Osmo ja Ossi Kähkönen opettivat nuoret suunnistamaan.
– Nytkin kierrän Iltarasteilla. Olen koko ikäni tässä ravannut, vuonna 1942 syntynyt Lehtimäki viittaa harjumaisemiin.
Hiihto oli nuorukaiselle menestyksekäs harrastus ja hän voittikin koulujen välisiä kisoja. Kävipä joskus niinkin, että kilpailu piti hiihtää kahdesti, kun osa hiihti harjun metsissä harhaan: Kirkonkylää edustanut Lehtimäki muistaa miten erään kerran hän voitti kisan ja Metsäkylää edustanut Seppo Kangasniemi tuli toiseksi. Uusinnassa sijoitukset menivät päinvastoin.
Rakkain paikka harjulla Lehtimäelle oli ”oma urheilukenttä” nykyisen Soppeenmäen teollisuusalueen kupeessa. Siellä hän opetteli keihäänheittoa 15–17- vuotiaana ja söi kiven päällä eväitä.
– Laitoin naruja puusta puuhun ja hain oikeaa heittokulmaa.
”Urheilukentän” alue tuhoutui siinä vaiheessa, kun Mety muutti pois Vuorentaustasta ja rakennutti ison tehtaan keihäänheittopaikalle 1970-luvun puolivälissä.
Historia kiinnostaa
Nyt varttuneemmalla iällä Lehtimäki on tutkinut Ylöjärven harjualueen historiaa ja kerännyt siitä kirjoitettua materiaalia ja karttoja. Aiemmin harjuja käytettiin soranottoon ja Ylöjärvelläkin tämä toiminta oli vilkasta.
– Soppeenmäestä, Maunussuon montusta, otettiin 1950-luvun alussa sora Ylöjärven Voiman ja Viljakkalantien risteyksen väliseen oikaisuun. Monttu toimi ”kaatopaikkana” aina vuoden 1964 Metsäkylän kaatopaikan avaamiseen saakka. Monttuun tuotiin kaikenlaista jätettä aina Tamperetta myöten. Joukossa oli teurastamoiden ja likakaivojen tyhjennysjätteitä sekä autonromuja. Entisen soramontun puhdistamisessa oli suuri työ, olihan alue pohjavesialuetta.
Lehtimäki on tyrmistynyt siitä, miten arvokasta harjumaastoa ja sen pohjavesialuetta on kohdeltu ajan saatossa. Osa Ylöjärven talousvedestähän tulee harjun vedenottopaikoista.
– Olen tavallaan tullut pirun vihreäksi, kun olen tutkinut näitä asioita. Mikä upeampaa maisemaa kuin Pikku-Ahveniston 30 metriä syvä suppa, joka muodostui jääkauden aikana. Tämä koko harjuhan oli ihan Suomen upeinta suppamaisemaa.
Harjut muodostuivat, kun viimeinen jääkausi päättyi reilut 10 000 vuotta sitten. Lumen ja jään sulaessa veden virtaukset muotoilivat harjuainesta, joka on vuoroin hiekkaa ja soraa.
– Kesällä vesivirtaus oli paljon suurempi ja se vei kiviä. Jos Kolmenkulmasta lähtee, niin sektori Pinsiöön on sellainen, että siellä on niin paljon kiviä, ettei siellä voi kunnolla kävellä, Lehtimäki tietää.
Paljon tarinoita
Lehtimäki ylistää harjua niin luonto- kuin virkistysalueena, josta löytyy mielenkiintoisia vivahteita. Jokaisella 60 montulla on oma tarinansa.
– Vuoden 1953 kartassa on Teivon monttu, johon Velodromi siirrettiin 1960-luvulla Hakametsän jäähallista. Vuorentaustassa oli ns. yhdistyksen Yhteismonttu ja tämän vieressä Pirkkalan kunnan monttu, Pohjolantien ja Vuorenahteentien kohdalla. Pirkkalan maalaji on hyvin eloperäistä, sisältäen muun muassa humusta, jota ei voi käyttää rakennustöissä esimerkiksi betonissa.
– 1950-luvulla oli Metsäkyläntien varrella rakennusliike Niilo Ahdin soramonttu, joka täytettiin ja paikalle tuli kaupat Paavilainen, sitten Ritola ja Kansanahon kauppa tuli 1960-luvulla. Otto Reimanin soramonttu ja betonivalimo tuli 1954 kaupan yläpuolelle.
– Metsäkyläntien toisella puolella oli myös monttu ja kun sitä alettiin maisemoida, niin koulun- ja päiväkodin henkilöstö pyysi jättämään maisemoinnissa lapsille laskettelu- ja pulkkamäkiä vuonna 2021.
Lehtimäki kertoo, että Ylöjärven seurakunnan monttu, mistä ei otettu soraa enää 1950-luvulla, sijaitsi nykyisen Vaasasta tulevan rampin ja Nokialle alas menevän tien sisäkulmassa, Maskun Kalustetalosta parisataa metriä Tampereelle päin.
– Montun seinämiä on vieläkin nähtävissä. Tästä montusta on todennäköisesti viety soraa sankarihaudan kohdalle. Kun katsoo muurin sisä- ja ulkopuolisen maan korkeuseroa, nimenomaan sankarihautojen kohdalla näyttäisi, että maata on tuotu paikan päälle aika paljonkin. Koska kirkon kulmalla on peruskallio näkyvissä, saattaisi olla, että haudoista olisi muuten tullut liian matalat, Lehtimäki pohtii.
Ehkä joku vielä muistaa ja osaisi kertoa tuotiinko sankarihaudalle soraa harjulta?
Mistä on kyse?
Ylöjärvenharju on osa Pirkanmaan halki kulkevaa harjujaksoa, jonka pituus on noin 10 kilometriä. Se ulottuu Tampereen rajalta Lamminpäästä aina Hämeenkyrön rajalle Pinsiöön.
Teivaalan – Soppeenmäen harju on jatkoa Pyynikin ja Pispalan harjulle ja sen laajemmalle saumamuodostumalle. Soppeenmäen harjulla on mm. ensimmäisen maailmansodan aikaisia juoksuhautoja.
Ahveniston – Julkujärven harjualue oli yli 10 000 vuotta sitten kilometrien paksuisen jääkerroksen peitossa. Ilmaston lämpiämisen myötä jää suli vähitellen ja sulamisvedet kasasivat suuria määriä maita kahden kielekevirran väliseen saumaan, mikä näkyy harjumaisena rinteenä.
Pikku-Ahveniston kohdalla Yoldia-meren aikainen muinaisranta on nähtävissä noin + 158 metriä nykyisen merenpinnan tasosta eli rantapolusta noin 15 metriä.
Jään sulaessa sulamisvesien kasaamien maa-ainesten sisään jäi joskus suuria jäälohkareita, jotka pysyivät maan sisässä pitkään jäätyneenä. Kun lohkareet sulivat, syntyi niiden kohdalle kattilamaisia kuoppia eli suppia, joista osa täyttyi vedellä.
Myös Pikku-Ahveniston järvi on suppakuoppa. Alueen syvin vedetön, lähes 30 metrin syvyinen suppa sijaitsee järvestä vähän yli 200 metriä koilliseen ja vain noin 100 metrin päässä ulkoilureitistä.
Lähde: Pentti Keskitalo: Ahveniston kivetyt polut
