Pirkanmaan pohjoisosista löytyy hienoja reittejä nauttia vauhdista ja luonnosta.
Moottorikelkkaväki toivoo lumista talvea, jotta niin vauhdin hurmaa kuin letkeämpää safariajeluakin päästäisiin kokemaan Pirkanmaan maastoreittipooli ry:n reitistölle, joka kulkee Ylä-Satakunnasta Pirkanmaan pohjoisosien kautta Keski-Suomen puolelle.
– Alle 20 sentin lumelle ei kannata lähteä, koska silloin on kelkka vaarassa rikkoutua, eikä niin ohutta kerrosta vielä pysty tampparillakaan ajamaan. Sellainen 40 senttiä koko talven sademääräksi olisi oikein hyvä, maastoreittipoolin toiminnanjohtaja Juha Hautamäki sanoo.
Pooli, jonka omistavat alueen kerhot, toimii niin sanotulla nelikantarahoituksella, jossa varoja reitistön kunnostukseen ja ylläpitoon tulee käyttäjien lisäksi kunnilta, palveluntuottajilta sekä valtiolta. Kunnista mukana ovat Kihniö, Parkano, Ylöjärvi, Virrat, Ruovesi, Juupajoki, Mänttä-Vilppula sekä Keuruu.
Noin 300 kilometriä käsittävä reitistö lähtee Kihniöstä ja päättyy Keuruun puolella Haapamäellä. Ylöjärvellä reitti kiertää Kurussa, josta pääsee kätevästi runkoreitille. Kelkkailijalle on tarjolla vaihtelevaa maata metsineen, kumpuineen ja nevasoineen.
– Vuonna 1989 Kihniöstä alkaen käyttöön otetun reitin rungon muodostaa vanha junaradan pohja. Se on hyvä ja turvallinen ajettava, Hautamäki luonnehtii.
Luvat kuntoon
Reittejä pitävät kunnossa paikalliset kerhot, Ylöjärven tapauksessa Kurun Kelkkailijat sekä yksityiset harrastajat. Töitä riittää vuoden ympäri, ja Hautamäki toivookin kelkkaihmisiltä mahdollisimman aktiivista talkoohenkeä myös sulan maan ajalle.
– Pajut ja koivut pukkaavat vesojaan kiivaalla tahdilla, ja puitakin reitille kaatuu kovilla tuulilla. Ne pitäisi saada korjattua pois aina ennen lumien tuloa.
Kun lunta on satanut riittävästi, reitin pohjaa ruvetaan ajamaan kovaksi ensin kelkalla ja lanalla ja sen jälkeen tampparilla. Pooli on yksityistänyt talviset kunnossapitotyöt yksityisille urakoitsijoille.
Reitillä kelkalla ajaminen vaatii aina luvan. Päivälupa maksaa 20 ja viikkolupa 50 euroa, mutta suurin osa ottaa 90 eurolla paikallisen kerhon jäsenyyden, joka sisältää vuosiluvan. Ilman jäsenyyttä vuosiluvan hinta on 110 euroa.
Luvat, joita poliisi myös valvoo ahkerasti, voi maksaa älypuhelimellakin kunkin reitin lähtöpisteestä löytyvällä koodilla.
Matkailun vetonaula
Moottorikelkkailu on yksi Suomen talvisen matkailuelinkeinon suosituimmista vetonauloista. Hyvin järjestetty kelkkasafari tarjoaa monenlaisia elämyksiä, ja Pirkanmaan maastoreittipoolin yhtenä tavoitteena onkin turvata matkailun kehittymistä alueellaan.
Jari Hautamäki suhtautuu tulevaisuuden näkymiin optimistisesti, vaikka polttoaineen nykyhinta on erittäin korkea.
– Viime talvena ajettiin vielä nykyistä halvemmalla bensalla, ja uusia kelkkoja ostettiin hyvällä tahdilla. En usko bensan hinnan nytkään haittaavan liiaksi, jos vain talvi muuten on suotuisa. Kahtena viime talvenahan lunta on riittänyt mukavasti.
– Nelitahtiset kelkat kuluttavat bensaa vähemmän kuin kaksitahtiset, mutta kulutus on aivan täysin kiinni vauhdinpidosta. Kun maltillisesti ajelee, uuden teknologian kelkoilla pääsee noin sata kilometriä 10–15 litralla, Hautamäki laskeskelee.
Maastoreittipoolin reitistöllä on muutama kota sekä useita muita levähdys- ja tankkauspaikkoja niin kelkalle kuin ihmisillekin. Niillä voi tehdä tulet ja keittää kahvit sekä paistaa makkaraa.
– Olemme tehneet läpi reitin opasteet, joista selviää hyvin, mitä missäkin taukopaikalla on tarjolla, ja kuinka pitkä ajomatka minnekin on.
Laki määrää moottorikelkan suurimmaksi sallituksi nopeudeksi maastossa maa-alueilla 60 kilometriä tunnissa. Jäällä saa kelkkauran ulkopuolella huristaa kahdeksaakymppiäkin. Poolin reitillekin osuu useita tien ylityksiä, joissa sekä kelkkailijoiden että autoilijoiden on oltava erityisen tarkkoina.
– Muutama ison tien ylityskin on muun muassa Kuru–Parkano-välillä, mutta kaikki ylityskohdat on varustettu stop-merkeillä. Ei niissä ole sattunut onnettomuuksia, mutta varovainen tietysti pitää aina olla, Hautamäki muistuttaa.
Miten alkuun?
Entä jos moottorikelkkakärpänen puraisee sellaista, jolla ei ole lainkaan aiempaa kokemusta?
– Kannattaa ottaa yhteyttä asiansa osaaviin kelkkamyyjiin, sillä heiltä saa hyviä vinkkejä. Alkuun pääsee hyvin käytetyllä kelkalla, jonka saa noin 4000 eurolla, Jari Hautamäki neuvoo.
Isoimmista ja tehokkaimmista uusista kelkoista saa varautua maksamaan 20 000 euroakin, mutta aloittelijoiden on hyvä pitäytyä pienemmissä.
Pelkkä kelkka ei riitä, vaan sen kuljetukseen tarvitaan kippaava peräkärry, sillä tiellä ei kelkalla saa ajaa. Turvallisinta on opetella ajamaan joko virallisella reitillä tai riittävän laajalla peltoaukealla, kunhan muistaa kysyä pellon omistajalta luvan.
Ajovarusteista kypärä on aina pakollinen, ja viiman takia käytännössä aina tarvitaan suojalasit. Käsineiden ja ajopuvun tärkein ominaisuus on tuulenpitävyys, ja kengiksi käyvät parhaiten kelkkasaappaat.
Viisas kelkkailija kertoo aina jollekin, minne on lähdössä ajelemaan ja pitää hyvin ladatun puhelimen mukanaan.
Lisätietoja löytyy internetistä maastoreittipoolin sivustolta www.kelkkailu.fi.
