Lapselle joulu on jännittävä ja salaperäinen juhla. Siihen liittyvä antamisen ilo ja lähimmäisenrakkaus eivät katso uskontokuntaa tai vakaumusta.
Kunpa jouluna olisi lunta! Se nimittäin kruunaisi ainakin Saurion päiväkotia käyvien viisivuotiaiden Lukas Kaistisen ja Ronja Lehtosen joulun.
– Joulu on hieno, kun silloin tulee lunta! Kaivan lumeen tunnelin, Lukas suunnittelee.
– Odotan sitä, että päästään tekemään lumiukkoja, Ronja jatkaa.
Kun edellisestä joulusta on melkein kokonainen vuosi aikaa, lapsille tulee joulusta mieleen myös joulukuusi ja joulukalenteri, josta löytyy karkkia ja pieniä lahjoja. Ronja muistaa päiväkodin joulukalenterin, jonka sukista paljastui kortteja. Niissä olevat tekstit luettiin ääneen päikkäreille mentäessä.
– Jotain prinsessoista siinä oli, hän muistelee.
Varhaiskasvatuksen opettaja Helena ”Helsku” Hieturi tarkentaa, että viime vuonna ryhmän joulukalenteriin kirjoitettiin jokaiselle oma teksti, jossa kerrottiin, mikä juuri hänessä on hienoa ja ainutlaatuista.
Kymmenen eri kieltä ja monta eri uskontoa. Saurion päiväkodin lapset eivät ole mikään yhdessä muotissa valettu porukka vaan 59 erilaista yksilöä erilaisista perheistä. Lukaskin on kaksikielinen: suomen lisäksi kotona puhutaan kroatiaa.
Jos valtaosalle suomalaisista joulu onkin pohjimmiltaan kristillinen juhla, monikulttuurisessa päiväkodissa joulun uskonnollisesta puolesta pääsee esiin ensisijaisesti lähimmäisenrakkaus.
– Toisen ihmisen huomioon ottaminen ja ystävyys ovat mielestäni kaikkien uskontojen ydinsanomaa. Luemme jouluisia tarinoita, joissa annetaan tärkeitä lahjoja toisille tai toimitaan muuten epäitsekkäästi, Helena Hieturi sanoo.
– Voidaan myös kertoa, että kristityille joulu merkitsee Jeesuksen syntymäpäivää ja he antavat toisilleen lahjoja, koska Jeesus-lapsellekin tuotiin lahjoja. Emme kuitenkaan väitä, että tämä on ainoa oikea tapa ajatella.
Varhaiskasvatuksen sisältöjä ohjaava vasu eli varhaiskasvatussuunnitelman perusteet määrittää, että uskonto-opetuksen pitää olla tunnustuksetonta ja yleissivistävää. Kaikki ryhmässä olevat uskonnot ja katsomukset kuten uskonnottomuus on otettava huomioon.
Hieturi kertoo, että maahanmuuttajataustaisille perheille on usein tärkeää, että lapset saavat kasvaa suomalaisen kulttuurin keskellä ja heille syntyy siitä kattava ymmärrys. Samalla perheiden on voitava luottaa siihen, että kenenkään omaa uskontoa ei kyseenalaisteta.
Saurion päiväkodin joulujuhla on joko lapsia ja perheitä osallistava joulupaja tai jouluinen yhteismusisointijuhla. Lapset toivovat juhlaan usein eläinten talvesta ja joulusta kertovia lauluja.
– Petteri Punakuono on vuodesta toiseen huippusuosittu laulu ja hahmo, Hieturi tietää.
– Kaikki joulun elementit, jotka korostavat yhteisöllisyyttä ja osallisuutta, perheiden yhteistä aikaa tai arjesta poikkeavaa juhlavuutta, sopivat myös päiväkodin jouluun.
Tontun jäljet pihassa ja kirjeen kirjoittaminen tontulle tai pukille virittävät sopivasti joulun odotusta. Vaikka lapsille lahjoja nikkaroivat tontut ja niitä jakava joulupukki ovatkin lasten keskuudessa hyvin tärkeitä puheenaiheita, materialismia ja kaupallisuutta päiväkodissa kaihdetaan. Tärkeimpiä ovat aineettomat lahjat.
– Emme myöskään ala valmistella joulua kovin aikaisin. Jouluherkut ilmestyvät kauppoihin vuosi vuodelta aikaisemmin, mutta lasten kanssa joulun valmistelu alkaa marras-joulukuun vaihteessam usein 1. joulukuuta, kun ensimmäinen joulukalenterin luukku avataan, Helena Hieturi kertoo.
Joulun alla päiväkodissa syödään tavallista juhlavammin jouluaterialla. Se, että kaikki eivät syö samoja ruokia vaan jonkun kinkku voi olla korvattu kalalla, on näille lapsille arkipäivää eikä synnytä sen isompia ihmettelyjä.
Päiväkodin arjessa eri uskonnot tulevat tutuiksi hyvin konkreettisella tavalla. Jonkun äidillä on aina huivi päässä, kun hän tulee hakemaan lasta kotiin, toisella voi olla uskonnollisen juhlan jälkeen kauniit hennatatuoinnit kädessä.
– Kun lapset kysyvät näistä asioista, yritämme aina antaa lapsen ikään sopivan vastauksen ja mahdollisimman oikeaa tietoa. Puhumme hyväksyvästi, erilaisia vakaumuksia ja tapoja kunnioittaen. Pyrimme siihen, että lapset ja heidän perheensä kokevat olevansa yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia, vaikka emme ole kaikki samanlaisia, Helena Hieturi korostaa.
Yhtä kunnioittavasti kuin uskontoon suhtaudutaan lasten kotikieliin. Päiväkodissa puhutaan etupäässä suomea, joka on kaikille yhteinen kieli, mutta ainakin tervehdyksiä huikataan myös darin, paston, persian, portugalin, ranskan, albanian, kroatian, venäjän ja arabian kielellä: hyvää joulua, Selamat Natal, Khe Krismas, Boas Festas, Joyeux Noël, Gëzuar Krishtlindjet, Sretan Bozic, S-rozdestvom tai Idah Saidan!
