Leena Tiensuu pohdiskeli mielipidekirjoituksessaan ”Poimintaa paikallislehdestä”, ettei Maakunnan Matti ainakaan maalla ole lapsuuttaan viettänyt.
Juureni ovat olleet minulle kunnia-asia koko ikäni. Ne ovat tiukasti syvällä yläsavolaisessa maalaispitäjässä Keiteleellä, jossa vuosisatainen sukutila on kalaisan Nilakkajärven rannalla, hyvien vesiliikenneyhteyksien varrella. Jo maatila, joka on siirtynyt polvelta polvelle, on ainutlaatuinen ympäristö varttua vauvasta nuorukaiseksi talossa, jonka kurkihirren alla silloinkin asui monta sukupolvea. Siinä me pojat olimme paitsi vanhempiemme myös isovanhempiemme ja setiemme silmien alla.
Peltoahossa sain seurata ja osallistua kaikkeen siihen monipuoliseen tekemiseen, mitä hyvin omavaraisella tilalla oli: lypsykarja, lammaskatras, työhevoset, siat sekä kanat. Navetassa, tallissa, lampolassa, sikalassa sekä kanalassa riitti työtä niin pikkupojille kuin täysi-ikäisille maatilatalouden pyörittäjille.
Äitini oli todellinen työjuhta, monen toimen nainen, joka ei milloinkaan valittanut tehtävien määrää eikä runsautta. Hänen ja mummojeni ansiosta olen oppinut kunnioittamaan emäntien panosta. Kaikki maatilojen naiset ovat todellisia työnsankareita. Äitini ja mummoni opettivat lisäksi ruoanlaittotaidot, joista olen iloinnut koko ikäni. Lapsuuden kotini perintöä on rakkaus lähiruokaan, tilalla tuotettuun, kasvatettuun ja jalostettuun.
Isäni, setäni ja vaarini olivat kannustavia moniosaajia, jotka rakkaudella opastivat minut ja veljeni lukuisiin tehtäviin. Niistä taidoista on ollut paljon iloa ja hyötyä pitkin elämäni matkaa. Maatilan vuosikierto tarjoaa tekemistä niin paljon, että kaikkiin tehtäviin osallistuvista varttuu luonnostaan työtä pelkäämättömiä ja toimeen tarttuvia kansalaisia.
Eikä vähäisintä ole se maausko, jonka maatilan kasvatti saa perintönään. Sille on ollut paljon käyttöä 59 elinvuoteni aikana. Peltoahon perhepiirissä opetettiin myös ihmistapoja ja kunnioitusta muita kohtaan. Mummoni oli kerkeä katkaisemaan siivet huhuilta ja luuloilta sekä kuulopuheilta, kun joku sattui hänelle sellaisia esittämään. Sen takia en itse lue mitään kenenkään tekstien rivien välistä vaan ainoastaan sanoista, jotka ovat mustana valkoisella.
Yksi sanomalehti ei riitä sen kaiken saamani ja kokemani kuvaamiseen, mitä eväitä maanviljelijäperheeni, laaja sukuni sekä Vuonamonniemen kyläyhteisö maa- ja kotitalousnaisineen, maatalousseuroineen ja 4H-kerhoineen on eväitä antanut.
Edelleenkin syntymäkodissani ja maatilalla aikaansa viettävä,
MATTI PULKKINEN
Aito maalainen vuodesta 1963
