”Hän makaa vain sängyllä, mikään ei juurikaan kiinnosta. Läksyt jäävät tekemättä, on koulupinnausta, huone on siivoamatta, kavereihin ei pidetä enää yhteyttä ollenkaan ja harrastukset ovat jääneet. Hän ei vietä perheen kanssa yhteistä aikaa, on ärtyisä, vastaa sanalla tai kahdella kyselyihin tai käskee lopettaa kyselemisen välittömästi.”
Onko tuttua? Osalle vanhemmista on. Vanhemman näkökulmasta on usein tosi tuskaista, jos nuori vetäytyy ja lakkaa puhumasta. Mukaan voivat tulla masennuksen lisäksi esimerkiksi viiltely ja päihteet. Kun läheisen mieli on näin synkkä, häntä pitäisi rohkaista puhumaan. Kysyä, miten voisi auttaa. On tärkeää hakea apua myös itselle, koska rakkaan läheisen sairastaminen uuvuttaa.
Voivatko nuoret huonommin tänään kuin aiemmin? Katuväkivalta on lisääntynyt hurjasti. Usein saamme lukea ja kuulla yhä rajuimmista väkivallanteoista. Kuinka kauan tätä voi jatkua? Jos nuoremme voivat näin pahoin, kertaantuvatko pulmat kun nämä pahoivoivat nuoret alkavat perustaa parisuhteita ja perheitä? Kyse on nyt yhteisestä, laajasta, montaa tahoa koskettavasta ongelmasta.
Kaverini kertoi minulle, että hän on ollut ihmeissään 12-vuotiaan tyttärensä käytöksestä. Tytär valittaa melkein joka aamu huonoa oloa, itkeskelee, eikä uskalla olla yksin kotona. Hän ei menisi mielellään kouluunkaan, jos tulee itku sielläkin. ”Olen kysynyt häneltä, että mikä tämän pahan olon aiheuttaa, mutta hän ei osaa sanoa”.
Voiko koko kansa huonosti? Monella on ollut repussaan pitkään aivan liian paljon painoa eikä kättä osata nostaa pystyyn ajoissa ja pyytää apua. Vaikka mielenterveysasiat eivät ole enää nykyään niin suuri tabu kuin ennen, monelle se on kuitenkin häpeän paikka.
Masennus on yleisin työkyvyttömyyttä aiheuttava mielenterveyden häiriö. Jos on ollut useita vuosia syrjässä työelämästä, sinne palaaminen on yhä vaikeampaa ja epätodennäköisempää. Aika on ajanut työelämästä ohi.
Monet työkyvyttömyyseläkkeistä saattavat olla turhia. Kehityksen taustalla lienee vaikuttavan keskeisimmin masennuksen hoidon ja kuntoutuksen riittämätön taso. Masentuneet eivät saa ajoissa tai ylipäätään riittävää hoitoa. Pitkään jatkuessaan tilanne menee usein jo niin pahaksi, ettei lopulta ole enää muuta vaihtoehtoa kuin jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Masennukseen vie tie, jossa sisäinen puhe alkaa olla moittivaa, ankaraa ja vaativaa. Itseä kohti käännetty kiukku alkaa saatella ihmisen masennuksen kellarinportaisiin. Oleellisinta on kuunnella oman jaksamisen rajoja ajoissa ja toimia niiden rajojen mukaan.
