Suomen itsenäisyyspäivää vietettiin eilen. Tunnelma oli jo itsenäisyyspäivän alla varsin erityinen verrattuna aiempiin vuosiin. Ajatuksissa oli juhlan tuntua mutta myös epävarmuutta.
Koronapandemia sai meidät jo ajattelemaan niin sanotusti elämää suuremmin. Silti viime keväänä Euroopassa syttynyt sota on varmasti laittanut tunnelmat vielä aivan uudelle tasolle.
Jos joku on aiemmin pitänyt Suomen itsenäisyyttä itsestäänselvyytenä, niin viimeistään tänä vuonna tuo itsestäänselvyys on karissut pois ajatuksista. Venäjän karmea ja raukkamainen hyökkäys Ukrainaan vetää ilmeet vakavaksi myös Suomessa. Onhan tuo roistovaltio naapurimme.
Moni varmasti muisteli itsenäisyyspäivänä, miten Suomikin on aikoinaan joutunut kokemaan vastaavia kauheuksia, joita ukrainalaisilla on nyt edessään. Itsenäisyyspäivänä sankarihaudat täyttyivät kynttilöistä ja muistoissa olivat ne, jotka antoivat henkensä tämän maan puolesta.
Itsenäisyyspäivä onkin varsin oikea hetki miettiä, miten kauan olemme saaneet nauttia vapaudesta ja miten voisimme vapauden jatkossakin turvata.
Samaan aikaan voimme kuitenkin iloita ja juhlia itsenäisyyttä. Se on aina ison juhlan paikka, koska huomisesta ei kukaan tiedä.
Näin kevään vaalienkin lähestyessä voisi vielä muistuttaa, että parasta itsenäisyyden vaalimista on kansan yhtenäisyys – yhteisten ja kaikkien hyväksymien suuntaviivojen löytäminen.
