Tarinat pulppusivat, kun pikkulotat kokoontuivat Vanhaan Räikkään Ylöjärven Maanpuolustusnaisten järjestämään tilaisuuteen.
Tilaisuudessa kuultiin koskettavia, vaikuttavia, uskomattomia, ja myös sodan ajan arkipäivästä kertovia, hersyviä tarinoita. Kyyneleet ja nauru olivat jokaisen kuulijan silmissä ja sydämessä näiden voimanaisten muistelmia kuunnellessa.
Nuorten tyttöjen halu lähteä tukemaan isänmaata eri tehtävissä on ollut suuri. Sotien vuosina myös sosiaalinen elämä keskittyi sodassa selviytymisen ympärille. Liittyminen lottiin ja pikkulottiin oli kannustettu ja luonnollinen asia koulussa ja kotona.
Aira Peltosella oli kymmenen vuoden ikäisenä tehtäviä kunniavartiossa sodassa kaatuneiden hautauksissa Mouhijärvellä. Lisäksi hän toimi pikkulottana kahvituksissa suojeluskuntatalolla, jossa toimi paikallista sodan ajan johtoa.
Terttu Häkkilä puolestaan keräsi kahdeksan vuoden ikäisenä naapuruston taloista rahoja avustustarvikkeiden hankintaan Oulaisissa. Opettaja ohjasi koululaisia pikkulottiin ja organisoi keräystä. Kun sitten tarvikkeita ja muun muassa lankaa saatiin, pikkulotan työnä oli keriä lankaa vyyhdeistä.
Anna-Liisa Salo lähti pikkulotaksi noin yhdentoista vuoden ikäisenä ystävänsä mukana. Työtehtävinä oli ranteiden lämmikkeiden ja säärystimien neulominen sekä lähitienoon vanhusten auttaminen muun muassa siivoamalla koteja ja käymällä kaupassa. Pommikoneet lensivät matalalla pihojen yli. Eräälle pommikoneen lentäjälle lapset olivat vilkuttaneet ja saaneet vilkutuksen takaisinkin. Jälkeenpäin he olivat kuulleet, että se oli vihollisen kone.
Kirsti Valkila puolestaan muutti Karjalasta evakkona. Hän aloitti pikkulottana yhdeksän vuoden ikäisenä, jolloin hän avusti erilaisissa kotitaloustehtävissä. Opettaja oli hänetkin tehtävään kannustanut naapureiden lapsien kanssa.
Rauha Lammi aloitti noin ymmenvuotiaana pikkulottana kotirintamatyössä Parkkuussa. Tehtävänä hänellä oli muun muassa sukkien, kaulureiden ja tumppujen kutominen rintamalle.
Kätköjä löytyy edelleen
Pirkanmaan Lottaperinne ry:n varapuheenjohtaja Inkeri Haarla-Kettunen kertoi puurojuhlassa Lotta Svärd -järjestön vaiheista. Sotavuosina 1939–1944 lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa kotirintamalla ja etulinjassa.
Pikkulottien liittyessä mukaan pienetkin käsiparit otettiin vastaan yhteiseen ponnisteluun. Virallisesti liittyminen pikkulottiin oli mahdollista kahdeksanvuotiaana. Käsityötä oli runsaasti ja pikkulottien tekemä työ vapautti varttuneempien naisten kädet tekemään vaativampia tehtäviä.
Lotta Svärd -järjestö, joka toimi silloin juridisesti puolustusvoimien osana, lakkautettiin 1944 välirauhansopimuksen tulkinnan perusteella. Kaksi viikkoa ennen lakkauttamistaan säätiö ehti siirtää suurimman osan varoistaan suojaan. Samaan aikaan useat lotat piilottivat omia arvoesineitään ja lottatunnuksiaan. Näitä lottien kätköjä löytyy edelleen. Muun muassa vuonna 2009 Pirkkalasta löytyi täysi astiasto Pyhäjärveen upotettuna. Vuonna 1991 puolustusministeri Elisabeth Rehn nosti lottien työn uudestaan näkyväksi. Säätiö tukee nyt lottien kuntoutustoimintaa. Avustusta voi hakea vaikka ei ole säätiön jäsen.
300 lottaa kaatui
Tilaisuuden lopuksi Annamaija Mäki-Ventelä luki puolustusvoimain komentaja Gustav Hägglundin päiväkäskyn lotille.
Yhteensä noin 240 000 lotan työ talvisodassa vapautti divisioonan verran ja jatkosodassa kahden divisioonan verran miehiä eturintamalle. Lottien toimintaa oli niin kotirintamalla kuin etulinjassakin väestönsuojelu-, lääkintä-, muonitus- ilmavalvonta- ja viestitehtävissä. Lottien osoittama usko ja tahdonvoima valoivat uskoa myös suomalaiseen mieheen. Komennustehtävissään kaatui noin 300 lottaa.
Tapaaminen puurojuhlan merkeissä Vanhassa Räikässä oli ensimmäinen Ylöjärven lotille ja pikkulotille järjestetty oma tilaisuus. Yhteisenä tuumana oli, ettei tilaisuus jää ainoaksi. Uudelle tapaamiselle syntyikin jo ideoita heti keväälle.
ANNAMAIJA MÄKI-VENTELÄ
