”Pimeän piika ja hämärän renki, haastoivat valon valtiaan, himmennä hetkeksi hehkuva henki, meidän aika on hallita vuorostaan”.
Silloin kun olin nuorempi, paljon nuorempi, niin ensilumi tuli lokakuussa väriksi asti. Ja pysyi myös sen aikaa, että kerittiin hakemaan kavereiden kanssa jääkiekkomailat varastoista ja pelaamaan hikipalloa Soppeenmäen kylätiellä. Sitten tuli kaatosade ja lumi oli muisto vain.
Pimeä söi valoa kuin leipää. Alakulo siinä asettui nuorenkin pojan mieleen. Nyt on vähän samansuuntaiset fiilikset. Pimeä aika on taas tullut, eikä lumesta ole tietoakaan. Kuinka kaipaankaan taas valoa, kevyitä vaatteita, torikahveita ja pehmeiden iltojen vaivattomuutta.
Syksy on vuodenajoista juuri se, joka syvimmin liikuttaa sisintäni. Runoilijasieluni näkee syksyssä vahvaa symboliikkaa. Kesän riemut katkeavat kypsyneen sadon lailla äkkiä ja yllättäen. Kaikki vertautuu ihmisen elonkaareen ja sen nopeaan kulkuun. Jos syksy saa sinutkin synkeäksi, niin kannattaa kääriytyä vällyihin, sytyttää tunnelmatuikut ja avata mielen satolaarit heti. Kannattaa nostaa esille ne ilonlyhteet, jotka kesän valossa on onnistunut tallettamaan.
Ihmisten pihavalojen pitäisi nyt valaista upeasti tätä syksyn pimeintä aikaa niin kuin muinakin syksyinä. Vaan kuinkas onkaan. Ihmisten pihat ovat pimeämpiä kuin koskaan aikaisemmin. Kävelylenkkejä tehdessäni katselen ihmisten pihoja. Laskeskelen samalla, että pihavalot eivät pala tuossa talossa, tuossa taas palavat, tuossa taas eivät.
Välillä on ihan pimeetä. Onneksi minulla on taskulamppu mukanani. Moni on ryhtynyt säästämään ja se on ymmärrettävää, sillä onhan sähkön säästämisestä paasattu tiedotusvälineissä ihan kyllästymiseen asti. Toisaalta pitääkö minun tuntea kollektiivista huonoa omatuntoa, jos pakkasilla pidän huoneet lämpöisinä, saunon muutaman kerran viikossa ja otan lämpöisiä suihkuja kuten ennenkin. Tarviiko hävetä, jos poltan iltaisin kirkkaita pihavalojani, vaikka naapureiden pihat ovat aivan pimeitä?
Työkaverini kertoi puolisostaan, joka oli vähällä myöhästyä harrastuksestaan, koska ei halunnut laittaa valoja päälle. Kenkiä oli vaikea löytää ajoissa pimeästä eteisestä. ”Siinä se törmäili seinään kuin olisi ollut pikkujouluista tulossa”.
Toinen työkaverini kertoi, että hänen miehensä on vaihtanut eteisen, vessan ja kellarin valaisimet liiketunnistimillisiin. ”Hän uusi kaikki pihavalomme myös samalla ledeihin liiketunnistimilla.”
Niin tai näin. Kyse on ennen kaikkea valinnoista. Jos pihavalot piristävä mieltäsi, voit kotitaloudestasi löytää helposti jonkin toisen kohteen, jonka kulutustas sitten vähennät.
