Vanhassa Räikässä koettiin perjantai-iltana jotakin uutta, kun siellä esiintyivät burleskitaiteilijat Lady Misty May ja Wicked Violetta.
Tarjolla oli kahden burleskiammattilaisen Lady Misty Mayn eli Susanna Immosen ja Wicked Violettan eli Elisa Kallokosken esitykset. Enemmänkin katsojia olisi mahtunut Vanhaan Räikkään. Niille, jotka olivat paikalla, ilta tarjosi mielenkiintoisen yhdistelmän burleskitaidetta ja -tietoutta.
Burleskin juuret ovat näyttämötaiteessa. Se on Immosen mukaan hetkellistä illuusion luomista, arkipäivän rikkomista asuilla, musiikilla ja esityksellä.
– Se on tavallaan pienten tarinoiden luomista. Ihminen menee pieneksi hetkeksi esiintyjän luomaan tarinaan mukaan.
Immonen kertoo, että vuorovaikutus yleisön kanssa on tärkeää.
– Illuusio toimii, jos yleisön huomio pysyy esiintyjässä, Immonen sanoo ja lisää että esitys on onnistunut, kun yleisö jää ”nälkäiseksi”.
Burleskiin kuuluu riisuminen, mutta ei alastomuuteen asti. Kriittiset paikat pysyvät peitettynä. Kaikki esiintyjät eivät riisu edes rintoja peittäviin tasseleihin tai alushousuihin asti.
– Burleskiin kuuluu kiusoittelu, mielikuvien luominen ja riisuminen.
Koska Vanhan Räikän tapahtuma oli tarkoitettu koko perheelle, paljasta ihoa ei juurikaan ollut esillä.
Tunteiden herättelyä
Monipuolisen tanssitaustan omaava Immonen kertoo aloittaneensa burleskiharrastuksen vuonna 2013. Hän asui Englannissa kymmenen vuotta, ja näki siellä ensimmäisen kerran burleskia.
– Olin tosi vaikuttunut puvustuksesta, musiikista ja maailmasta – se on kuin pieni tarina – ja siitä illuusiosta.
Immonen toi ensimmäisen burleskitapahtuman kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan seitsemän vuotta sitten. Tarkoitus oli järjestää spektaakkelimainen tapahtuma yhden kerran. Mutta burleskista tulikin hänelle ammatti: hänellä on yritys, jonka puitteissa esiintyy sekä opettaa burleskia ja tuolitanssia viikkotunteina ja työpajoissa.
Immosen mukaan burleskiesitys ei synny viikossa, ei aina kuukaudessakaan. Siihen liittyy paljon kulissien takana tehtävää työtä, kuten esitysten suunnittelua ja hiomista ja toimivien asujen hankkiminen.
Immonen kertoo, että useat esiintyjät tekevät asunsa itse ja ostavat kirpputoreilta asuja, kuten vanhoja iltapukuja, joita voivat muokata esityksiin sopiviksi. Modistiksi opiskeleva Kallokoski esimerkiksi tekee päähineitä ja käsittelee peruukkeja.
Tarinankertojaksi itseään kuvailevalle Immoselle burleski on ennen kaikkea esittävää taidetta. Hänen ohjelmistossaan on 14 esitystä, jotka kaikki ovat väritettyjä tarinoita hänen omasta arjestaan. Tarinat kulkevat ilon ja surun sekä ihmettelyn ja kauhistelun välimaastoissa.
– Tarkoitus onkin se, että tarina herättäisi jonkunlaisia tunteita yleisössä. Silloin se esitys on onnistunut.
