Kirsti Mäntynen ja Juhani Vahtokari toteuttavat jo 41. kerran pyhäinpäivän kirkkoillan, jossa luetaan vuoden aikana iäisyyskutsun saaneiden Ylöjärven seurakunnan jäsenten nimet. Lisäksi vainajille sytytetään henkilökohtaiset tuohukset – lauantaina muistetaan 192 keskuudestamme poistunutta ylöjärveläistä. Kaksikko kertoo, että omaisten ja läheisten suru saa tunnistettavat kasvot perinteeksi muodostuneessa tilaisuudessa. Mäntysen ja Vahtokarin mukaan ohjelmassa on tekstejä ja lauluja, jotka ovat olleet mukana ensimmäisestä kerrasta eli vuoden 1981 pyhäinpäivän kirkkoillasta lähtien.
Ylöjärven seurakunnassa 41 vuotta sitten alkanut pyhäinpäivän kirkkoiltaperinne elää ja voi hyvin. Kirsti Mäntynen ja Juhani Vahtokari jatkavat traditiota niin kauan, kun he jaksavat tarttua toimeen.
– Olimme alle 40-vuotiaita, kun olimme remmissä ensimmäistä kertaa. Pyhäinpäivän kirkkoilta on iso osa omia elämänkaariamme, he laskevat.
Vuonna 1981 tilaisuutta ideoimassa ja käynnistämässä olleet Kirsti Mäntynen ja Juhani Vahtokari iloitsevat siitä, että pyhäinpäivän kirkkoilta on koonnut kerta toisensa jälkeen Ylöjärven kirkon täyteen taivaskutsun viime vuoden aikana saaneiden vainajien omaisia, läheisiä ja ystäviä.
Mäntynen ja Vahtokari kokosivat jo hyvän aikaa sitten tulevana lauantaina pidettävän pyhäinpäivän kirkkoillan sisällön. Siinä on edelleen mukana tekstejä sekä musiikkia, jotka ovat ottaneet vakiopaikan jo tapahtuman ensimetreillä.
Järjestäjäkaksikko muistuttaa, että pyhäinpäivän kirkkoiltaperinne syntyi emerituskirkkoherra Antero Honkkilan ja jo edesmenneen paikkakuntalaisen lausujan ja silloisen kirkolliskokousedustajan Ritva Puruskaisen pitämän aivoriihen tuloksena. Lisäksi mukana olivat Piitu Honkkila ja Pentti Hiltunen.
– Honkkilan ja Puruskaisen mielestä kirkkokalenterin loppupuolelle sopisi tapahtuma, joka toisi valoa ja lohtua pimeään vuodenaikaan heille tärkeän teeman merkeissä. Honkkilan ja Puruskaisen katseet kohdistuivat silloiseen pyhäinmiestenpäivään, jota nykyään vietetään pyhäinpäivänä. Sen juuret ovat syvällä kristillisyydessä, ja se on pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä, Mäntynen kertoo.
Antero Honkkila ja Ritva Puruskainen kutsuivat tuumaustuokioon Mäntysen ja Vahtokarin. He päätyivät yhdessä pyhäinpäivän kirkkoiltaan, jossa muistetaan edellisen pyhäinpäivän jälkeen tuonilmaisiin siirtyneitä seurakuntalaisia. Vainajia kunnioitetaan lukemalla heidän nimensä ja sytyttämällä heille Lintulan nunnaluostarissa tehdyt tuohukset.
Mäntynen ja Vahtokari muistavat, miten jo ensimmäinen vuonna 1981 toteutettu pyhäinpäivän kirkkoilta kokosi sankoin joukoin surevat ihmiset yhteen. He ovat päätelleet vuosien saatossa, että tilaisuus on hyvin merkityksellinen surutyötään tekeville ihmisille. Suosio on säilynyt vahvana.
– Myönteinen sanoma, hyvä kello, on kantanut Ylöjärveltä muihin seurakuntiin pitkin maata. Vastaavia tapahtumia alettiin järjestää Ylöjärven seurakunnan esimerkin mukaan, Mäntynen ja Vahtokari iloitsevat.
Perinteiden arvo korostuu koko ajan
Elämäntyönsä opettajana, rehtorina sekä kirjailijana tehnyt Juhani Vahtokari vannoo pysyvien arvojen ja kansakunnalle tärkeiden perinteiden varaan.
– Siksi luen kirkkoillan psalmit 139 ja 24 nimenomaan vuoden 1938 Raamatusta. Tässä suomennoksessa psalmien runollisuus tulee juhlavasti esille.
– Saima Harmaja kuvaa On maa -runossaan monipuolisesti meidän suomalaisten ominta sielunmaisemaa. Vuonna 1937 julkaistu runo on ajaton, ja sen sanoma saavuttaa vastakaikua polvesta polveen. Runo muistuttaa meitä myös siitä, että Harmaja kuoli varsin nuorena.
– Tiedän, miten tärkeää kirkon penkissä istuvalle läheisensä menettäneelle on kuulla omin korvin vainajan nimi ja nähdä omin silmin, kun vainajan muistolle sytytetään oma tuohus. Nämä ovat seurakunnan viimeiset palvelukset jäsenilleen.
Vahtokarin mukaan pyhäinpäivän kirkkoilloissa vallitsee aina ainutkertaisen harras tunnelma.
– Läsnäolijat muistelevat ajan ja iäisyyden rajan ylittäneitä.
Kirsti Mäntysen mukaan runojen ja muiden tekstien etsiminen on mielenkiintoista työtä, sillä aiheeseen sopivaa tuotantoa on kiitettävän paljon.
Tämänkertaiseen ohjelmistoon Mäntynen on valinnut muiden muassa Maija Lahtisen sekä Urpo Lahtisen kirjoittamat runot. Ne löytyvät On aika -runoelmasta, jonka Urpo ja Maija Lahtisen säätiö julkaisi vuonna 1995.
– Leikimme usein ajatuksella, / että lähtisimme täältä / yhtä aikaa. / Kuin lapset huvipuistosta / – käsi kädessä. / Kunnes heräsin yksin / elämäni painajaiseen, Mäntynen lausuu Maija Lahtisen Unelma-runon.
– Rohkeasti omalla tavallani / olen elänyt, / tehkööt siitä jälkeenjääneet / aikanaan laulunsa, Mäntynen tulkitsee Urpo Lahtisen Es tiempo – on aika -riimityksen.
Mäntynen sanoo, että Lahtisten runot ovat mukana ensimmäistä kertaa.
Musiikki liimaa tekstiosuudet kokonaisuudeksi
- kerran pidettävässä pyhäinpäivän kirkkoillassa kanttorina on Heidi Olkinuora.
Mukana on lisäksi Vilja-kvartetti.
Tilaisuudessa veisataan kaksi virttä: Maa on niin kaunis ja Sun haltuus’ rakas isäni.
Kirsti Mäntynen ja Juhani Vahtokari ovat tyytyväisiä, kun Maa on niin kaunis -laulu on otettu virsikirjaan.
– Kyseessä ei ole jouluvirsi, vaan laulun sanoma puhuttelee erilaisissa tilanteissa, kuten vainajaa saatettaessa hänen viimeiselle matkalleen.
– Maa on niin kaunis on tavattoman suosittu. Se osataan yleisesti ulkoa. Siksi se usein otetaan laulettavaksi, kun virsikirjoja ei ole käsillä. Ja se sopii laulettavaksi milloin vain. Maa on aina kaunis, sillä jokaisella neljällä vuodenajalla on oma viehätyksensä.
Tuohukset muistoiksi kotiin
Juhani Vahtokari ja Kirsti Mäntynen sanovat, että pyhäinpäivän kirkkoillassa pimennetty kirkkosali korostaa vaikuttavaa alttarilla loistavaa tuohusmerta, johon tulevana lauantaiehtoona sytytetään 192 vainajalle omat tuohukset.
– Omaiset saavat myös mukaansa tuohuksen, jonka he voivat polttaa muistellessaan menettämäänsä rakasta ihmistä.
Mäntynen sanoo, että pyhäinpäivän iltakirkon koskettavuus syntyy siitä, että koolla on erilaisia menetyksiä kohdanneita ihmisiä.
– Jokainen suree omalla tavallaan, ja jokainen käsittelee suruaan uniikisti.
– Yhteistä on menetys ja sen synnyttämä suru.
Mäntynen ja Vahtokari pitävät pyhäinpäivän kirkkoillan toteuttamista heidän omana mahdollisuutenaan palvella ihmisiä.
– Se on myös meidän tapamme ottaa osaa kanssaihmisten suruun.
+++++
Pyhäinpäivän kirkkoilta pidetään 5. marraskuuta alkaen kello 18. Mukana ovat Kirsti Mäntynen, Juhani Vahtokari, Vuokko ja Hannu Innanen, Heidi Olkinuora sekä Jyrki Koivisto ja Vilja-kvartetti.
MATTI PULKKINEN
