Järripeippo on kuulunut Suomen linnustoon jo pitkään ja tullut tutuksi suomalaisille. Kansan kielessä laji on saanut monia lempinimiä kuten härkäpeippo, jäärä, jurriainen ja ryystäjä.
Järripeipon laulu onkin varsin yksitoikkoista ryystämistä. Parhaimmillaan se vetää lyhyen ryystävän rykäisyn kymmeniäkin kertoja minuutissa. Toisinaan keväisin koiras ei löydä itselleen naarasta, jolloin lähes taukoamaton ryystäminen voi jatkua viikkotolkulla.
Järripeippo on karaistunut lintu. Vielä marraskuussakin voi järripeippoihin törmätä metsäretkellä. Syksyllä järripeipot kerääntyvät parviin. Parvissa voi olla vain kymmenen lintua, mutta toisinaan järripeippoja voi lintutorneista havannoida tuhansienkin lintujen parvissa.
Kylmät pohjois – ja itätuulet sekä lumi häätävät Pohjois-Suomesta viimeisetkin järripeipot etelämmäksi. Varpuslinnuista järripeipon lisäksi voi vielä marraskuussa kohdata muun muassa punarintoja, kiuruja ja niittykirvisiä. Myös osa vesilinnuista sinnittelee aivan jäiden tuloon saakka.
Yksi syy järripeipon myöhäiseen syysmuuttoon on sulkasato. Suurin osa linnuista sulkii jo kesä-heinäkuussa, mutta järripeippo aloittaa sulkimisen vasta elokuun puolivälissä. Osalla pohjoisesta muuttavilla järripeipoilla on sulkiminen vielä kesken muuton alkaessa. Sulkiminen ei kuitenkaan estä lentämistä, sillä viimeiseksi kasvavat sellaiset sulat, jotka eivät enää juurikaan vaikuta lentokykyyn. Siinä vaiheessa, kun linnut lähtevät Suomesta, on sulkiminen yleensä jo ohitse.
Lokakuussa järipeippo on jo saanut uuden hienon sulka-asun. Paikoin lintua peittää vaaleat uudet höyhenet, joiden tarkoitus on suojata uutta talviasua kevääseen saakka. Vaaleat höyhenet tuovat lisää lämpöä talvipukuun. Kevääseen mennessä ne ovat kuluneet pois ja alta paljastuu värikäs kesäpuku. Vaaleista höyhenistä johtuen talvipuvusta ei löydy niin paljon mustaa väriä kuin kesäpuvusta. Sulkien vaihto on yleensä ohi lokakuun puolivälissä.
Marraskuussa ei monellakaan lajilla ole enää sulkiminen kesken. Mutta monet paikkalinnut, jotka eivät lähde muutolle, jättävät
sulkimisen myöhemmäksi aina loppuvuoteen, vielä marraskuussa sulkii muun muassa punatulkku.
Talvisin järripeippoja jää myös Suomeen talvehtimaan enempi tai vähempi. Karaistuneena lintuna järripeippo selviää talvesta, kunhan ravintoa on tarpeeksi tarjolla. Ilmaston lämpeneminen on järripeipolle enimmäkseen ongelma, tosin lämpeneminen ja lumen vähyys tietysti auttaa ravinnon etsimisessä.
Syksyisin järripeippoja ruokailee sänkipelloilla ja rikkaruohokentillä suurinkin joukoin. Myös viljapelloille karisseet jyvät maittavat järreille. Toisinaan syksyt ovat varsin vetisiä ja viljat jäävät pelloille. Tällöin keltasirkut, vihervarpuset ja järripeipot jäävät ruokailemaan niin kauaksi aikaa kuin ravintoa riittää.
Järripeippo on viileän ilmaston laji ja se kärsii nykyisestä lämpenemisestä. Eteläisessä Suomessa on pesinyt sitä enemmän järripeippoja mitä kylmempi kevät ja alkukesä on ollut. Tällöin lintuja on pesinyt aivan eteläistä rannikkoa myöten. Ilmaston lämpenemisen vaikutus on jo nyt nähtävissä. Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten pesinnän eteläinen raja kulki Pori–Joensuu-linjalla. Nykyisin Järripeippo on jo suhteellisen harvalukuinen pesijä Oulu–Kuusamo-linjan alapuolella ja tämä suuntaus tulee varmasti jatkumaan.
Aikoinaan järripeippo pesi varsin runsaana myös Etelä- ja Keski-Suomessa. Se kaihtoi vain aivan eteläisintä rannikkoa. Järripeippoa voi hyvin sanoa Lapin linnuksi sillä tihein kanta on ollut Metsä-Lapissa ja varsinkin Ivalon ja Inarin metsissä. Järripeippo kaihtaa kaikkein tiheimpiä kuusikoita, joten Lapin harvahkot männiköt ovat sen mieleen. Järripeippo on Lapissa urpiaisen ja pajulinnun ohella runsain lintulaji. Järripeippo ei juuri Lapin avoimissa männiköissä retkeilijää pelkää vaan päästää ihmisen varsin lähelle kuuntelemaan linnun ryystvää laulua. Joillakin paikkakunnilla lajia kutsutaankin ”ryystääjäpeipoksi”.
Järripeipon pesä joutuu usein pesärosvon tyhjentämäksi ja linnut tekevät usein uusintapesueita. Järripeippo on hieman vaikea seurattava, sillä sen kannoissa on runsaita vaihteluita luonnostaankin. Erityisesti sää ja ravintotilanne vaikuttaaat lintujen määrään suuresti. Laji saattaa toisinaan puuttua laajoiltakin alueilta, mutta toisaalta sitä löytyy pesivänä runsaastikin.
Järripeipon elintavat muistuttavat hieman normaalin peipon elämään. Onkin otaksuttu, että järripeippo on tavallisen peipon tytärlaji, joka on aikoinaan erkaantunut kantalajistaan erilaisten luonnontilan muutosten vuoksi. Järripeipon pesä muistuttaa tavallisen peipon pesää, mutta on hieman suurempi ja löyhemmin rakenneltu kuusen tai koivun oksan hankaan. Vaatimattomamman pesän lisäksi järripeippo viihtyy myös vaatimattomimmissa metsissä kuin peippo, kuten vesistöiden, hakkuiden ja soiden reunametsissä.
Syksyisin järripeipot käyttävät ravintonaan siemeniä, eivät juuri marjoja, kuten rastaat. Suosittu lintujen talviruokinta onkin osaltaan auttanut järripeippoa talvehtimaan Suomessa. Talvella järriin voi törmätä monisa Euroopan valtioissa.
