Ylöjärven perussuomalaisille on kehittynyt ankara tarve puuttua muiden puolueiden asioihin. He haluavat päättää, kuka mistäkin puolueesta on kelvollinen hoitamaan luottamustehtäviä ja nyt hamutaan myös muiden puolueiden jäsenhankinnan suuntaan.
Näin on tulkittava valtuustoryhmän puheenjohtajan mielipide (YU 28.9.), kun hän toivoi ympäristölautakunnan puheenjohtajan liittyvän Vihreisiin. Uskon, että kullakin Ylöjärven poliittisella puolueella on kuitenkin paras näkemys siitä, miten hoitaa sisäisiä asioitaan.
Inga-Mari Lehti on tuohtunut ympäristölautakunnalle, koska lautakunta ei myöntänyt Vaasantien St1-huoltoasemalle ympäristölupaa. Tähän on todettava, että onneksi Ylöjärven kaupunki on oppiva organisaatio. Miten monta miljoonaa euroa Ylöjärvellä onkaan kulutettu saastuneiden alueiden puhdistamiseen pohjavesialueillamme ja tämä työ jatkuu edelleen.
Korkein hallinto-oikeus on useissa jakeluasemia koskevissa ratkaisuissaan todennut, etteivät mitkään tekniset ratkaisut yksinään riitä suojaamaan pohjavettä herkissä kohteissa. Nyt esillä olevan pohjavesialueen on jo todettu olevan kemiallisesti huonossa tilassa. Huoltoaseman kohdalla pohjavesi on lähellä maanpintaa, vain sorakerroksen alla. Tässä tilanteessa on hyvin ymmärrettävää, että ympäristölupaa ei asemalle myönnetty.
Ympäristöön liittyvään päätöksentekoon on liimaantunut trendi, jossa vastustajat leimataan ”yrittäjävastaisiksi”. Jos esimerkiksi vanhalle kesämökkialueelle ilmestyy kovaa melua tuottava yritys, niin siitä valittavat saavat saman tien leiman otsaansa.
Itsekin yrittäjänä toimineena ymmärrän riskianalyysin merkityksen. Pohjavetemme on niin arvokas asia, että kaikkia riskejä pitää välttää. Sokeaa uskoa tekniikan kaikkivoipaisuuteen on monesti seurannut huimien oppirahojen maksu. Pohjavedestä puhuttaessa vahinko voi olla peruuttamaton.
Timo Järvenpää
Ylöjärven Vihreät
