Jotkut ihmiset ovat syntyneet tekemään käsillään, ja tästä on esimerkkinä vuorentaustalainen kampaaja Petra Grahn. Hiustenleikkuusaksien lisäksi Grahnin käsissä pysyvät niin kutomispuikot, virkkuukoukku kuin vispilä ja pullasuti. Lisäksi hänellä on uskomaton visuaalinen silmä, jota hän hyödyntää erityisesti juhlien järjestämisessä.
Kun Petra Grahn sai alkuvuodesta kuulla veljellensä ja tämän puolisolle syntyvistä kaksosista, hänen silmissään syttyi. Käsitöiden rakastajalle vauvauutinen oli kuin lahja.
– Ajattelin heti, kuinka söpöä olisi, jos pojilla olisi samanlaiset villahaalarit.
Niinpä hän ryhtyi tuumasta toimeen, eikä mennyt aikaakaan, kun kaksi pientä pehmeää haalaria odottivat lahjapaketissa.
Grahnille tämä ei kuitenkaan riittänyt. Miten kaksospojat pärjäisivät, jos tuleva syksy olisi kylmä? Haalareiden kaveriksi oli siis tehtävä vielä valkoiset karvatupsulliset pipot sekä suloiset pienet tumput ja villasukat.
Eikä vieläkään riittänyt.
– Virkkasin sitten vielä tuttinauhat, vaunuihin lelunauhat, helistimet ja pupupehmolelut, Grahn esittelee toisiinsa mätsääviä vauvatarvikkeita.
Nyt vähintään on käynyt selväksi, että Grahn on erittäin aikaansaava nainen. Ällistyttävintä kaikessa on se, että hänen käsityönsä ovat niin taidokkaasti tehty, että kyseessä voisi olla design-tuote.
Ja tavallaan onkin. Useita hänen käsitöitään koristaa nahkainen Handmade by Petra -merkki.
– Näin somessa yhdellä toisella käsityötyypillä tuollaisen ja kysäisin, että mistä hän on sen hankkinut. Aikaisemmin minulla ei ollut mitään vastaavaa, millä olisin ikään kuin signeerannut esimerkiksi lahjaksi antamiani käsitöitä.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Pehmeitä paketteja lahjaksi
Kaksospoikien lisäksi Grahnin käsitöistä ovat päässeet nauttimaan myös monet sukulaiset ja muut läheiset. Myös Ukrainan sodasta kärsivät.
– Kun sota alkoi, kudoin läjän vauvojen villasukkia lahjoitukseen. Oli semmoinen tunne, että jos pystyn auttamaan omin käsin, niin autan.
Lähestyvä joulu saa Grahnin kädet syyhyämään.
– Jouluna annan aina pehmeitä paketteja. Tykkään ylipäätään antaa käsitöitäni lahjaksi, koska ne ovat uniikkeja ja itse tehty. Tosin se täytyy tietää etukäteen, että lahjansaaja arvostaa käsitöitä. Kaikki eivät ymmärrä niiden päälle.
Juttu jatkuu kuvien jälkeen.
Grahnin mukaan käsityövillitykset menevät hänellä kausittain, ja tällä hetkellä hänen lempipuuhaansa ovat kutominen ja virkkaaminen. Työn alla ovat haastattelua tehdessä Marimekon Unikko-kuosia jäljittelevät villasukat.
– Nämä Unikot on aika hitaat tehdä tekniikkansa vuoksi. Mutta kyllä nämä kolmessa illassa tekee.
Perusvillasukat ja -tumput syntyvät Grahnin käsissä ”ihan vain telkkarin ääressä”.
– Itselle se on rentoutumista, kun illalla pääsee istahtamaan, laittamaan telkkarin päälle ja ottamaan puikot käsiin. Kutomisessa ja virkkaamisessa on ihanaa se, että niitä voi tehdä joka paikassa, vaikka lentokoneessa.
Harjoitus teki mestarin, ja vähän geenitkin
Monet Grahnin käsitöistä ovat sekoitus valmiista ohjetta ja omaa jalostusta. Inspiraatiota hän hakee jatkuvasti esimerkiksi Facebookin käsityöryhmistä sekä kuvapalvelu Instagramista ja Pinterestistä.
– Roikun niissä ihan päivittäin, hän naurahtaa.
Yhteistä Grahnin luomuksille on käsittämätön kekseliäisyys ja luovuus, joista ovat vain muutamana erimerkkinä lasten leikkeihin virkatut hampurilaisateria ranskalaisineen, kissoille virkatut leikkihiiret ja kaksosvauvoille kudotut hokkari-villasukat.
Grahnin mukaan harjoitus on tehnyt tässäkin asiassa mestarin.
– Ala-asteella tämä innostus sai alkunsa, tein silloin ensimmäiset villasukat. Kun muut tuskailivat tumppujen kutomisen kanssa, niin minä tein villasukat, koska halusin oppia vaikeampaa. Pienestä pitäen minulla on ollut halu kehittyä.
Osa taidoista on saatu myös verenperintönä.
– Mummu oli nuorena kova tekemään käsitöitä. Äitini on kukkakauppias ja isäni oli tosi taitava kuvaamataidossa. Häneltä varmaan perin maalaustaitoni.
Jo varhaisessa vaiheessa oli siis melko selvää, että myös Grahn päätyisi tekemään sellaista työtä, jossa tarvitaan sorminäppäryyttä, luovuutta ja visuaalista silmää. Intohimoisen käsityöläisen ammatiksi valikoitui lopulta parturi-kampaaja.
– Isomummuni oli parturi. Tykkäsin jo lapsena tehdä kampauksia itselle ja muille, hän kertoo.
Oli vähällä, ettei Grahnista tullut opettaja.
– Kävin myös kerran kässänopen pääsykokeissa, mutta en päässyt. En hakenut enää uudelleen.
Luovuus ja tarkkuus näkyy myös leipomisessa
Yhtä hyvin Petra Grahn voisi olla myös kondiittori-leipuri. Kampaajatöiden ja käsityöjuttujen lisäksi tällä moniosaajalla riittää aikaa vielä leipomiseen – ja voi, minkälaisia luomuksia vuorentaustalaisperheen keittiössä valmistuukaan.
Myös tämän jutun kirjoittaja pääsi nauttimaan Grahnin leipomasta herkullisesta ja raikkaasta mangopassionkakusta, jota koristivat haastattelun teemaan sovitetut sokerimassasta käsin näperretyt lankakerät, napit ja sydän varustettuna handmade with love -tekstillä.
Sama meno jatkuu Grahnin Instagram-tilillä, jonka leivontapostauksissa näkee, miten äärettömän taitava ja pikkutarkka hän on koristeluissaan: Yksisarvis-synttäreille hän näpertää sokerimassasta värikkään yksisarvisen kakkuun, Minecraft-synttäreille valmistuu nimikoituja värikkäitä donitseja.
Herää kysymys, kannattaisiko Grahnin hakea Koko Suomi leipoo -ohjelmaan.
– Paljastan, että olen ollut ohjelman karsinnoissa useampi vuosi sitten, Grahn sanoo.
Hänen tavoitteensa ei ole kuitenkaan tavoitella leipomuksilla mainetta ja kunniaa. Kuten käsitöissä, Grahn nauttii itse tekemisestä ja näpertelystä sekä uusista mauista. Herkkuja on kiva tehsä tilauksesta esimerkiksi läheisten juhliin tai antaa muuten vain tuliaisina.
– Saan kyllä kuulla siitä, jos mieheni työpaikalla pelastuslaitoksella ei ole vähään aikaan näkynyt leipomuksiani.
Juhlissa ”mieluummin överit kuin vajarit”
Tämän jutun kirjoittaminen teki mieli lopettaa jo äskeiseen kappaleeseen, sillä tämän aikaansaavan supernaisen monitaituruudesta iskee kirjoittajalle lähinnä alemmuuskompleksi.
Mutta annetaan Grahnin nyt vielä kertoa siitä, millainen show syntyy, kun hän ryhtyy järjestämään juhlia – niissä kun yhdistyvät kaikki hänen osaamisalueensa leipomisesta näpertelyyn ja kaiken kauniin yhdistämiseen.
Sääntö numero yksi on se, että tarjottavat eivät saa koskaan loppua kesken.
– Isä sen minulle opetti. Voin vakuuttaa, että meillä ei ole koskaan käynyt niin nolosti. Tarjottavia jää aina ihan hirveästi yli, koska minulla homma lähtee aina keulimaan. Mutta palokunta kiittää.
Grahn valitsee juhliin aina jonkun teeman, jonka mukaan syömiset ja koristelut suunnitellaan. Lasten juhlissa lapset ovat mukana ideoinnissa.
– Värimaailma on juhlissa kaikki kaikessa. Iso osa juhlia on myös tietysti kukat. Äitini ja siskoni loihtivat aina täydellisesti teemaan sopivat asetelmat tai kimput. He toteuttavat hullutkin ideat: Pokemon-synttäreille he loihtivat kukista pokemonpallon ja Pikachun.
Grahnilla juhlien järjestämisessä motto on ”mieluummin överit kun vajarit”. Tämä tarkoittaa sitä, että järjestelyt viedään aina pikkuisen pidemmälle.
Tästä yksi esimerkki on viimekesäiset vauvakutsut, joiden järjestelyt Grahn hoiti. Juhlissa oli vaaleansininen teema, johon oli sovitettu kaikki koristeluista ja tarjottavista vieraiden vaatteisiin.
Naisporukan juhlissa oli myös kaikille virkistävä jalkakylpy ja omat vaaleansiniset vadit. Jalat pyyhittiin lopuksi pyyhkeisiin, jotka Grahn oli taitellut nallen muotoiseksi Pinterestistä löytämänsä ohjeen mukaisesti.
– Tuttuni tuntevat minut niin hyvin, että he jo oikeastaan tietävät valmiiksi, että haluan toteuttaa juhlissa kokonaisuuden, Grahn toteaa.
Ja jos pilkun tarkka nainen jotakin inhoaa, niin nyyttikestejä. Ne ovat järjestäjän pahin painajainen.
– Nyyttärit on minulle aina kauhistus, koska se on hirveä sillisalaatti. Olen niin tarkka siitä, että tarjottavien ja kattauksen pitää toimia yhteen. Jos joku ehdottaa nyyttäreitä, tarjoudun yleensä tekemään koko setin.
