Kun Eino Mäenpään Sirkka-vaimo kuoli muutama vuosi sitten, mies oli aivan allapäin.
Hän muutti asumaan omakotitalosta Ylöjärven keskustaan ja ajatteli, ettei elämällä ole enää juuri tarjottavaa.
Mutta sitten tapahtui ihme.
Einon poika huomasi, että uuden asunnon naapurissa lähitorilla kokoontui perjantaipiiri, vei isänsä mukaan ja jäi ”kytikseen, että jäin sinne”.
Lähitorin ohjaaja taas tuumasi, että Einosta tulisi mainio, ovet avaava isäntä, ja nykyään Eino Mäenpää viettääkin lähitorin erilaisissa harrastuksissa suuren osan ajastaan.
Siellä ja ohjaaja Marja Myllymäeltä hän on myös oppinut tekemään vielä vanhoilla päivillään ”rättikässyjä”.
Kymmeniä kauhoja
Eino Mäenpää on ollut aina kätevä käsistään – siitä todisteena miehen keittiönpöydällä lepää kasa puisia kauhoja, Einon omatekemiä.
Ensimmäisen kauhan hän kaiversi ja veisti jo 13-vuotiaana, ja 22-vuotiaana hän alkoi tehdä etenkin koivusta kauhoja oikein urakalla vaimolleen ja lahjaksi.
– Isäni neuvoi, että kauhasta pitää kaivertaa ensin pois pesä. Ja että sen jälkeen, kun puukolla vetelee, varsi menee siitä vierestä helposti poikki. On veistettävä tarkkaan.
Mitään kankaisiin, pukeutumiseen tai sisustamiseen liittyvää Eino ei ollut kuitenkaan koskaan aiemmin tehnyt – paitsi virkannut kerran kansakoulussa.
Mutta nykyään rättikässytkin sujuvat.
Puretaan, jos ei onnistu
Syynä uusiin taitoihin on lähitorin ohjaaja.
– Olimme Marjan kanssa messuilla, kun hän kysyi, että hankittaisiinko tällainen hattuohje.
Ohje hankittiin, ja Eino Mäenpää virkkasi 30 hattua ohjetta seuraamalla myyntiin ja itselleen – enemmän ja paremmin kuin monet naiset.
– Tässä hatun yläosassa on määrätty silmämäärä, ja siitä alkavat nämä kuviot alaspäin, hän näyttää.
– Kaikki eivät saaneet oikeaa silmämäärää millään, mutta minä sain. Vaikeatahan se oli, mutta olin sillä mielellä, että puretaan, puretaan. Se oli oikea tehosana.
Eli aina kun meni väärin, mies purki, virkkasi uudelleen ja oppi.
– Se kävi helpommaksi ajan kanssa.
Päässään olevan punertavan hatun Eino virkkasi viime talveksi.
– Mutta harmaa on minun värini, hän kertoo ja näyttää muita, harmaita, lempihattujaan.
Syynä harmaan suosimiseen on puna-vihersokeus.
– Minulta meni monta ammattia sen tähden sivusuun. Olisin halunnut esimerkiksi poliisiksi, mutta se estyi.
Kotona oma ompelukone
Eino Mäenpää on tehnyt itselleen myös kaksi oloasua. Toisessa on siniset housut ja kukikas paita ja toinen on tehty kokonaan musta-valkoisesta, eläinaiheisesta kankaasta.
Mäenpää surrautteli vaatteet lähitorin saumurilla ja viimeisteli resorit ompelukoneella, jonka hankki kotiinsa.
Aiotko käyttää ompelukonetta vielä johonkin?
– Kyllä se kunnossa on.
Eli nyt Eino Mäenpää vain odottaa, mitä uutta lähitorin ohjaajat keksivät hänen päänsä menoksi. Marja onkin jo kiikuttanut hänelle jos jonkinmoista kankaanpalaa.
