Lastenpsykiatri Riikka Riihosella on avara näkymä lasten ja lapsiperheiden elämään. Kun Riihonen työskenteli neuvola- ja koululääkärinä Tampereella, hän kiinnostui lastenpsykiatriasta. Nyt Riihonen toimii apulaisylilääkärinä Tampereen yliopistollisen sairaalan lasten neuropsykiatrian yksikössä. Riihonen pitää suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan voittona sitä, että täällä on tunnistettu jo ajat sitten, ettei lapsi ole pieni aikuinen.
Neuvolatoiminta viettää parhaillaan satavuotisjuhliaan.
Lastenpsykiatri Riikka Riihonen arvostaa suuresti neuvoloiden tekemää työtä suomalaisten lapsien hyväksi. Hän nostaa osittain juuri neuvoloiden toiminnan ansioksi sen, että lapsemme ovat terveitä. Suotuisaan lasten terveystilanteeseen vaikuttaa vahvasti myös kohonnut elintaso.
Satavuotisen historiansa aikana neuvolat ovat pudottaneet imeväis- ja äitiyskuolleisuuden ennätyksellisen alas, torjuneet infektiotauteja ja tuberkuloosia, edistäneet kansanterveyttä, toteuttaneet lasten rokotusohjelmaa, tarjonneet henkistä tukea perheille ja tarttuneet oikea-aikaisesti uusiin ajankohtaisiin haasteisiin.
Neuvolat tavoittavat käytännössä kaikki suomalaiset lasta odottavat ja lapsiperheet. Neuvolapalvelujen perustan muodostavat määräaikaiset terveystarkastukset, joissa perhe saa myös terveysneuvontaa. Suomalainen neuvolajärjestelmä tunnetaan joka puolella maailmaa.
– Neuvoloiden tiheiden seulojen ansiosta meillä löydetään hyvin esimerkiksi lapset, joilla on sydänvika tai kielenkehityksen viive. Lapset saadaan oikea-aikaisesti hoidon ja kuntoutuksen piiriin. Monet asiat havaitaan varhaisessa vaiheessa, jolloin niiden hoitaminen on monella tavalla suotuisaa.
Riihonen muistuttaa, että maassamme on tapahtunut erittäin paljon runsaan sadan viime vuoden aikana lasten terveydenhoidossa. Esimerkiksi 1900-luvun alussa Suomessa joka kymmenes pikkulapsi kuoli.
– Nykyään pienten lasten kuolemat ovat hyvin harvinaisia.
– Meillä on tunnistettu, ettei lapsi ole pieni aikuinen.
– Ymmärrämme, että lapsi tarvitsee huomiota, ja hänellä on monenlaisia erityisiä kehityksellisiä tarpeita.
Riihonen on työskennellyt lääkärinä jo 17 vuoden ajan. Hän koki työnsä mielekkyyden neuvola- ja koululääkärinä Tampereella. Siinä arjessa hän kohtasi lapsia ja lapsiperheitä, joiden tilanteet saivat Riihosen kiinnostumaan lapsille suunnatuista psykiatrian palveluista. Riihosen ura on johtanut hänet apulaisylilääkäriksi Taysin lasten neuropsykiatrian yksikköön, jossa hoidetaan alle 13-vuotiaita lapsia.
– Työ on erittäin mielekästä.
”Ensimmäiset elinvuodet ovat tuiki tärkeät”
Perjantaina 30. syyskuuta suomalaiset viettävät kuudennen kerran kansallista Vauvan päivää.
Lapsien ja lapsiperheiden parissa vuosia työskennellyt Riikka Riihonen pitää Vauvan päivää kansa- ja yhteiskunnallisesti tärkeänä asiana.
– Teemapäivä nostaa nimenomaan lapsiperheiden asiat näkyville.
Riihonen korostaa, että Vauvan päivän ansiosta muistamme vauvoja ja juhlistamme jokaisen lapsen tärkeyttä.
– Vauvan etu on yhtä kuin yhteiskunnan etu, Riihonen kiteyttää.
Riihonen muistuttaa, että lapsen ensimmäiset elinvuodet ovat tämän tulevaa elämää silmällä pitäen ratkaisevan tärkeät.
– Pienokainen tarvitsee hoivaa, huolenpitoa ja kasvatusta. Näin päästään tukemaan pienen elämän vahvistumista.
Jokaisella lapsipotilaalla oma työryhmä
Riikka Riihonen tekee työtään alle 13-vuotiaiden potilaiden parissa Taysin lasten neuropsykiatrian yksikössä. Apulaisylilääkärinä hän jakaa työaikansa kahtia hallinnollisten tehtävien ja potilastyön kesken.
Riihonen arvostaa työskentelymallia, jolla lapset kohdataan moniammatillisesti. Jokaista lapsipotilasta varten kootaan tälle sopiva työryhmä, johon kuuluu tarpeen mukaan eri ammattilaisia. Lisäksi vanhemmilla on keskeinen rooli, sillä he ovat lapsensa asiantuntijoita. Hoito räätälöidään yksilöllisesti.
– Lasten kanssa on kiva työskennellä. Lapset tulevat vastaanotolle omina itsenään, ja he ovat usein hyvällä fiiliksellä, luovia ja kekseliäitä.
Riihosen arjessa näkyy koko läntisessä maailmassa tunnistettu ilmiö, jossa lasten psykiatrisen hoidon tarve kasvaa. Vuotta 2015 pidetään Suomessa yhtenä vedenjakajana, jonka jälkeen erikoissairaanhoidon lähetteiden määrä on kasvanut tuntuvasti.
Riihonen sanoo, että suuntaukseen ei ole yhtä tai yksittäisiä syitä. Hänen mukaansa kyseessä on monen asian summa. Hoidon tarpeen lisääntymiseen liittyy sekä yksilöihin, perheisiin että koko yhteiskuntaan vaikuttavia asioita – oikeastaan kaikki, mitä lasten ympärillä tapahtuu.
Esimerkkeinä tällaisista asioista Riihonen nostaa päiväkotien ja koulujen opetusryhmien aikuisten määrät ja ryhmäkoon, eri ympäristöjen vaikeudet tarjota yksilöllistä tukea erityispiirteisille lapsille ja monenlaiset lapsen kehitystä kuormittavat tilanteet, kuten työttömyys, lapsiperheköyhyys, vakava sairaus tai avioerot.
Somen vaikutuksia ei tiedetä
Riikka Riihonen nostaa esille erittäin mielenkiintoisen näkökulman lasten mielenterveyden häiriöiden mahdollisesta aiheuttajasta.
– Lapsi voi oirehtia esimerkiksi virikkeettömästä ympäristöstä. Esimerkiksi lapsen voi olla vaikea lähteä itsenäisesti leikkimään ulos, jos tie leikkipuistoon on vaarallinen tai pimeä. Tämän tyyppiset asiat vaikuttavat lasten jokapäiväiseen arkeen ja elämänlaatuun.
Riihonen korostaa, että lapsen hyvinvointi ja terveys olisi otettava huomioon jo kaupunkisuunnittelusta lähtien.
– Koti, päiväkoti, koulu, katu ja harrastuspaikat.
Riihonen lisää, että suuri kysymysmerkki on somen vaikutus lapsiin ja nuoriin.
– Sosiaalisen median ja verkkoympäristössä vietetyn ajan seurauksia ei vielä tunneta hyvin.
Riihonen muistuttaa myös lasten oikeuksista ja niiden toteuttamisesta. Esimerkiksi lapsia koskevassa päätöksenteossa tulisi aina tehdä lapsivaikutusten arviointi.
– Tästä ei vielä aina valitettavasti pidetä kiinni, eikä YK:n lasten oikeuksien sopimuksen velvoitteita, kuten lapsen kuulemista, aina osata ottaa riittävästi huomioon.
Riihonen huomauttaa, että toki on paljon toimijoita, jotka kehittävät toimintaansa ja palvelujaan lapsia kuunnellen ja heidän mielipiteensä ja tarpeensa kuunnellen.
”Digitalisaatiota ei päästä karkuun”
– Aidon, elävän vuorovaikutuksen merkitys vaan nousee koko ajan, Riikka Riihonen herättelee.
Riihonen sanoo, ettei ihmiskunta pääse enää digitalisaatiota karkuun. Sähköiset keinot hoitaa asioita yleistyvät, ja se on käytössä kaikilla elämän osa-alueilla.
– Vanhempien kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että he muistaisivat olla myös vuorovaikutuksessa lastensa kanssa. Kolmantena pyöränä ei koko ajan saa olla ruutu. Tarvitsemme elämässämme vuorovaikutustaitoja ja sosiaalisia taitoja; ne kehittyvät, kun niitä treenataan aidoissa arjen tilanteissa.
Riihonen muistuttaa, etteivät digitalisaatio ja ruutu ole vain pelättäviä ja moitittavia asioita. Esimerkiksi hallittu pelaaminen voi olla kiva harrastus.
– Olen siinä käsityksessä, että nykyisin palveluissa kohdataan lapsia, joiden kielenkehityksen viivästymään vaikuttaa, ettei heille puhuta kovin paljon, kun aikaa vietetään niin paljon digimaailmassa. Keskustelun ohella se, että lapselle luetaan säännöllisesti ja riittävästi, auttaa kielen oppimista ja mielikuvituksen kehittymistä.
Riihonen teroittaa, että lapsi elää hetkessä.
– Lapsi tarvitsee ympärilleen läheisiä, turvallisia ihmisiä. Lapsen hyvinvointi kumpuaa erityisen paljon ihmissuhteista vanhempiin ja muihin elämänpiirissä oleviin ihmisiin ihmisistä. Aikuisen on tärkeä ymmärtää läsnäolon merkitys ja olla lapselle läsnä.
Korona-ajan vaikutukset osittain näkymättömissä
Myös koronapandemian ajan vaikutukset lapsiin ja nuoriin ovat vasta tulossa näkyviksi.
Riikka Riihosen mukaan seuraukset koronapandemian vaikutuksista lasten elämään voivat olla suuretkin.
Tämänhetkisen arvion mukaan teini-ikäiset olisivat kärsineet koronasta kaikkien eniten.
Viime helmikuusta lähtien vellonut Ukrainan sota on myös lasten ja nuorten arkea. Riihosen mukaan kriisi synnyttää pelkoa ja ahdistuneisuutta sekä epävarmuutta.
– Aikuisten tehtävänä on vahvistaa lasten perusturvallisuuden tunnetta.
Omassa työssään Riihonen pitää palkitsevimpana lasten ja heidän vanhempiensa tukemista.
– Teologi, kirjailija ja eetikko Martti Lindqvist puhui hoidollisesta työstä rinnalla kulkemisena. Se on osuva ilmaus. Tunnen iloa, kun lapsella ja hänen koko perheellään menee paremmin.
– Työssäni kohokohtia ovat, kun syntyy oivalluksia siitä, mikä lasta tai perhettä voisi auttaa.
MATTI PULKKINEN
