Aika entinen ei koskaan enää palaa -laulun voisi laittaa ainakin hetkeksi hyllylle pölyttymään. Aika entinen on palaamassa – ainakin jossain määrin.
Kovaksi on peli mennyt, kun sähkön kilowattitunti on noussut kolmen-nelinkertaiseksi. Sanoisin presidentti Mauno Koivistoa siteeraten: ”Tarttis tehdä jotain”.
Ja jotain olen tehnytkin. Olen hankkinut puuvarastoni täyteen polttopuuta. Aikaisemmin hamstrattiin näkkileipää ja vessapaparia. Olen palailemassa isoäitini aikaan. Herään aamuisin ennen kello kuutta ja laitan puuhellaan valkean. Puut olen kantanut sisälle jo edellisenä iltana. Sitten kiehautan pannukahveet. Samalla saan lämpöä kivasti tupaan ja sähkölämmitys saa nukkua Ruususen unta.
Kun on tottunut tiputtelemaan kahvit keittimellä, en meinannut löytää kahvipannua mistään. Onneksi äitini varastoista löysin, kaksikin. Sitten jatkoin Rautavaaran Tapsan sanoin: ”Sen pölystä kun puhdistin ja sitä kääntelin”. Hyvät kahvit olen saanut. Kun olen kynttilän valossa nautiskellen juonut aamukahvit juonut niin sen jälkeen olen hakenut lehden laatikosta ja lukenut sitä patterilla toimivan lyhdyn valossa.
Isoäitini aikaiset maakellarit olisivat nyt kova juttu. Saisi vetää jääkaapin töpselinkin pois pistorasiasta. Jos maakellarit yleistyisivät niin kirpparit olisivat kohta täynnä hyviä ja vähän käytettyjä jääkaappeja – ja halvalla. Olen myös odotellut kovasti kavereiltani saunakutsuja. Siilloin oma, sähköllä toimiva lämminvesivaraaja, ruostuisi paikoilleen käyttämättömänä.
Eihän näillä toimillani ole tietenkään juuri mitään vaikutusta valtakunnalliseen sähkönsäästöön. Jotain merkitystä kuitenkin itselleni. Vähän kuin Risto Jarvan elokuvasta Yhden miehen sota.
Säästötalkoisiin toivotaan tietysti osallistuvan niin yksittäisten kansalaisten kuin yritystenkin. Kampanjan tavoitteena on varmaan saavuttaa merkittävä energiasäästö. Kun kampanja on hyvin toteutettu, uskon, että se puree kansalaisiin. Eiköhän sillä isossa kuvassa ole jotain vaikutusta kuitenkin. Jos talkoisiin ei osallistuta, meille tulee ehkä suunniteltuja sähkökatkoja. Sehän ei olisi kivaa kenellekään. Mieluummin vähennetään kulutusta ja siirretään kulutusta eri aikoihin. Kukkaro ja ympäristökin siitä kiittävät.
Nousseet sähkönhinnat ja tuleva talvi ovat puhuttaneet kovasti myös työkavereitani. Yksi työkaverini sanoi, että tässä kiristyneessä tilanteessa sähköpotkulaudat tulisi kieltää ensimmäiseksi. Aivan sama, kuka niiden sähkön maksaa, koska se on yhteisestä energiasta pois. Laudat ovat järjetöntä tuhlailua myös terveydenhuollon niukkojen resurssien näkökulmasta. Halvempia sähkönhintoja odotellassa varmaan uusia ja muitakin säästöideoita lentelee – ja paljon. Joten ”talvisodan hengessä” kohti tulevaa.
