Herukkaperhonen on varsin tuttu perhoslaji ja lukeutuu Suomen yleisimpiin päiväperhosiin. Lajin voi kohdata monenlaisissa ympäristöissä hakkuuaukeista puistoihin ja maaseudulta kaupunkeihin.
Herukkaperhosen voi nähdä myös Suomea etelämmissä maissa kuten Virossa. Herukkaperhonen on eteläinen laji ja Lapissa se jo harvinaistuu suuresti. Aivan Euroopan läntisimmissä maissa se on harvalukuisempi ja kanta vahvistuu mitä idemmäksi mennään.
Herukkaperhosen näkee liitelevän niityillä ja puutarhoissa läpi kesän. Tosin heinäkuussa sen näkee harvemmin, koska sukupolven vaihdos tapahtuu etupäässä heinäkuun aikana. Talvehtineita perhosia ei juuri enää heinäkuussa näe, vaan siitä eteenpäin kaikki perhoset ovat uutta nuorta sukupolvea. Näitä nuoria yksilöitä näkee ilmassa aina lokakuun alkuun saakka riippuen hieman syksyn lämpötiloista.
Nokkosperhosen tavoin herukkaperhoset hakeutuvat aikuisina talvehtimaan kuiviin paikkoihin. Herukkaperhonen ei lähde keväällä niin hanakasti siivilleen kuin vaikkapa nokkosperhonen, mutta perhosta näkee toisinaan jo huhtikuussa lennossa.
Herukkaperhonen hakee muiden aikaisien perhosten tavoin pajunkukilta mettä. Nimensä mukaisesti herukkaperhosilla on läheinen suhde eri herukkalajeihin. Toukat viihtyvät lehtien alapinnalla seittien avulla ja seitti myös suojaa toukkaa. Myöhemmin toukkien näkee koteloituvan herukanvarsiin. Herukkaperhosen näkee toisinaan myös nokkosen oksilla. Myös nokkonen ja paju kelpaavat herukkaperhosen
toukille ravintokasviksi.
Herukkaperhosella kannan vaihtelut ovat suuria ja tuntuu, että se on joinakin vuosina kanta on täysin kadoksissa. Varsinkin keväisin perhosta saa haeskella turhaan, mutta yleensä syksyllä laji on jo näkyvämpi.
Keväällä, kun mettä antavia kasveja on vielä harvassa tärkeä energialähde perhoselle on mahla. Koivun lisäksi mahlaa vuotavat vaahterat ja tammet. Herukkaperhosia saattaa kokoontua hyvälle mahla-apajalle jopa kymmeniä yksilöitä. Herukkaperhosten lisäksi joukossa on myös muita aikaisin horroksestaan herääviä lajeja. Mahlaan muodostuu käydessään sokeria ja siitä perhoset saavat runsaasti energiaa.
Myös syksyisin kasvien lopetettua kukintansa herukkaperhoset joutuvat hakemaan lisäenergiaa muista lähteistä. Ne tankkaavat ravinteita selviytyäkseen pitkästä talvesta. Puutarhoista herukkaperhoset löytävät usein maahan pudonneita kypsiä omenoita. Hiljalleen omenat alkavat käydä ja herukkaperhoset pääsevät herkuttelemaan.
Herukkaperhosen voi toisinaan sotkea nokkosperhoseen värityksen perusteella. Perhonen muistuttaa hieman vanhaa ja repaleista nokkosperhosta. Liuska- eli herukkaperhonen onkin sukua nokkosperhoselle ja neitoperhoselle. Lähempää katsottuna herukkaperhonen on vaatimattomamman värinen kuin nokkosperhonen.
Herukkaperhosella on kaksi nimeä: herukkaperhonen ja liuskaperhonen. Liuska-nimi tulee perhosen siipien ollessa reunoiltaan syvästi liuskoittuneet.
