Seiväshyppääjä Urho Kujanpää otti urallaan ison askeleen eteenpäin sijoittuessaan jaetulle yhdeksännelle tilalle Münchenin EM-finaalissa.
Pisimmän askeleensa hän loikkasi torstain päiväkarsinnassa taisteltuaan viimeisellään yli 565:stä eli sivuten ulkoratojen ennätystään. Hallissakaan Kujanpää ei ole päässyt kuin sentin ylempää, joten temppu oli kaikin puolin kova.
Sitä edelsi rikkonainen sekä paljon matkustelua sisältänyt alku- ja keskikesä. Kujanpää ei yltänyt Eugenen MM-kilpailuihin, ja harjoitteluun tuli monesta eri syystä lovia. Nousukunto oli kuitenkin havaittavissa Kalevan kisoissa.
Lievään vastatuuleen hypätyssä karsinnassa hän ylitti 530 ensimmäisellään ja 550 toisellaan. Kolmas hyppy 565:stä toi puhtaan ylityksen.
Urho jätti taakseen kovia nimiä, kuten Puolan Piotr Lisekin ja Robert Soberan sekä Ranskan Valentin Lavillenien. Tommi Holttisen tie pysähtyi tulokseen 550 ja superjuniori Juho Alasaaren 530:een.
– Opin Münchenistä enemmän kuin mistään aiemmista arvokilpailuistani. Pystyin melkein ennätykseeni tilanteessa, joka oli yhdestä hypystä kiinni, mutta myös finaalista tuli arvokasta oppia tulevaisuutta varten, Kujanpää sanoi.
Tätä ennen Kujanpää paras suurkilpailujen sijoitus oli EYOF-nelostila Utrechtissa 2013. Finaaliin hän pääsi myös 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa Gävlessä 2019 sijoittuen yhdeksänneksi sekä vuoden 2016 juniorien EM-Bydgoszczissa, josta tuliaisina oli 14. tila.
Etureidet kireinä finaalissa
Finaalipaikka ei ole jokapäiväinen saavutus suomalaiselle miesseiväshyppääjälle. Edellisen kerran siinä oli onnistunut Matti Mononen Göteborgin EM-kilpailuissa 2006 sijoittuen lopulta neljänneksi.
Pahin sade taukosi kilpailun alkuvaiheessa, mutta välineistö ja suorituspaikat ehtivät kastua aika tavalla. Aloituskorkeus oli Kujanpäälle poikkeuksellisen kova 550, mutta hän ylitti sen toisellaan vaihdettuaan seipään pykälää isommaksi.
Sitten tuli korotus 565:een, eivätkä ensimmäiset kaksi hyppyä Kujanpäälle hirveästi luvanneet. Kolmas oli yrityksistä selvästi paras, mutta siihenkään ei tullut aivan riittävästi korkeutta.
Kujanpää jakoi yhdeksännen sijan Saksan Oleg Zernikelin kanssa. Pudotus 550:stä maksoi viimeisen pistesijan, jonka vei nyt Saksan Torben Blech. Norjan Pål Haugen Lillefossenin saamaan pronssimitaliin vaadittiin 575.
– Juoksu ei kulkenut hyppyjen loppuun asti yhtä hyvin kuin karsinnassa, sillä etureidet tuntuivat kireiltä. Hyppääminen oli muutenkin vähän vaikean tuntuista, mutta olen yhdeksänteen sijaan tyytyväinen; osoitin kuuluvani EM-finaaliin, Kujanpää tuumasi.
Seuraava askel voisi olla Budapestin ensi kesän MM-kilpailuihin pääseminen ja niissä tietysti taas finaalipaikka. Jo talvella kilpaillaan EM-hallissa, ja ulkona maanosamme valiot kohtaavat seuraavan kerran olympiakesällä 2024 Roomassa.
Jokainen 565:n kaltainen tai parempi huipputulos nostaa myös 25-vuotiaan Kujanpään asemia kunkin arvokilpailun rankingissa. Ranking-pinnoja kerryttäviä kilpailuja tulee harvakseltaan, ja suora MM-raja on 581.
Jokohan tukirahaa irtoaisi?
Valmentajaisä Hannu Kujanpää oli myös tyytyväinen poikansa esityksiin Münchenissä ja piti niitä kaikenlaisten asioiden keskellä kovana näyttönä henkisestä kantista.
– Tämä voisi tarkoittaa sitäkin, että Urho pääsee ensimmäistä kertaa suomalaisen urheilun rahanjaossa jollekin tuelle. Hän on takuulla ainoa urheilija, joka ei ole muun muassa kuuden perättäisen Suomen hallimestaruuden, muutaman Kalevan kisojen mitalin ja useiden arvokilpailuedustusten jälkeen saanut tukia, Hannu Kujanpää ihmetteli.
– Urhon täytyy vissiin pestä Armand Duplantis, ennen kuin hänet huomataan, hän hymähti.
Münchenissä se ei onnistunut, sillä Ruotsin megatähti taivutti puhtaalla pelillä kultaa EM-kilpailuennätyksellä 606. Seuraava tilaisuus tarjoutuu parin viikon päässä maaottelussa Helsingissä.
– Kauteni loppuu maaotteluun, ja sitten keskityn harjoitteluun sekä opiskeluun, josta pidän välivuoden 2023–24 tavoitteenani Pariisin olympiakisat. Ne tulevat hyvään kohtaa uraani, mutta olen Los Angelesissa 2028:kin vasta 31-vuotias, Kujanpää suunnitteli.