Karhelaiskirjailija Veera Ahlgrén ei tee juonikarttoja eikä suunnittele. Hän istuu sohvalle kirjoittamaan ja antaa tekstin tulla. Äskettäin ilmestynyt Kottikärrykaruselli on Ahlgrénin kolmas romaani ja se syntyi samalla tavalla kuin kaksi aiempaa: pitkän ajan kuluessa, silloin tällöin kirjoittaen.
Kottikärrykaruselli on humoristinen romaani hevosmaailmasta ja vähän ihmistenkin. Se on saanut osakseen hyviä arvosteluja. Varsinkin tämän kirjan kohdalla Ahlgrén tiesi mistä kirjoittaa, onhan hän itsekin hevostilallinen. Silti aiheen valinta ei ollut itsestäänselvyys.
– Kymmenisen vuotta sitten kustannustoimittaja sanoi, ettei ikinä kannata kirjoittaa mistään, mikä on liian lähellä omaa elämää. On vaara, että jos kirjoitan hevosista, kirjasta tulee sisäpiirin läppää. Aikoinaan ajattelin, että en haluakaan kirjoittaa hevosista. Sitten kirjoittamisessani tuli noin kahdessadas suvantovaihe, jolloin en saanut oikein mitään aikaiseksi, Ahlgrén kertoo ja jatkaa:
– Facebook-kaverini kommentoivat, että voisinko kehitellä jotain maalais- ja hevosarjesta. Sitten lupasin, että täältä tulee. Tavallaan tästä aiheesta kirjoittaminen on helppoa, kun ei tarvitse niin paljon tarkistaa faktoja. Toki joutuu miettimään, miten paljon laittaa kirjaan itseään ja omaa elämäänsä ja ymmärtääkö tätä aihetta kukaan muu.
Henkilöhahmot syntyivät helposti
Kuten muidenkin Ahlgrénin romaanien kohdalla myös Kottikärrykarusellin valmistuminen vei aikaa.
– Lopulta laitoin Tammelle (kustantamo) viestin, että tarvitsen deadlinen, koska muuten kirja ei valmistu koskaan. No menihän se silti pitkäksi siitäkin määräajasta, Ahlgrén nauraa.
Ahlgrén sanoo, ettei ottanut kirjaan suoraan vaikutteita omasta elämästään tai pyörittämänsä Ihaamaa-hevostilan arjesta. Kirjailijan mukaan hevosmaailmasta löytyy paljon niin sanottuja klassikkohahmoja, joiden ympärille tarina oli helppo rakentaa.
– Hevosmaailmassa ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä asioita ja on ihmisiä, joilla on täysin erilaiset näkemykset keskenään, eikä mikään niistä ole absoluuttisesti oikein tai väärin. Ja tietysti tieto- ja taitotasoa on laidasta laitaan. Kun näitä ihmisiä tuodaan yhteen selviytymään, ne saa aika helposti elämään omaa elämäänsä tekstissä, Ahlgrén selvittää.
Hänen mukaansa jo pelkästään täysihoitotallin pitäminen on konsepti, jossa on mahdoton onnistua. Tämä luo tarinalle herkullisen pohjan.
– Periaatteessa hevostilan pitäjällä on vastuu toisen ihmisen eläimestä, mutta ei valtaa tehdä päätöksiä. Lisäksi yrittäjä on asiakaspalvelija ja asiakas on aina oikeassa, vaikka ei se juuri koskaan ole. Se on mielenkiintoinen asetelma, Ahlgrén miettii ja jatkaa:
– Kohdalleni ei ole sattunut hevosskenessä juurikaan ikäviä ihmisiä, jotka tarkoituksella haluaisivat toiselle pahaa. Mutta kun on vaan niin erilaisia ihmisiä ja näkemyksiä. Sitten kun nämä ihmiset ja näkemykset kohtaavat niin konflikti on jo valmiina.
Aloittaminen on hankalaa
Kun on kirjoittanut kolme romaania, on luonnollisesti jo täysiverinen kirjailija. Veera Ahlgrénille kirjoittaminen ei kuitenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
– Minulle ei ikinä tule oloa, että nyt olisi kiva kirjoittaa. Voin hyvin olla kirjoittamatta. Etenkin aloittaminen on hankalaa, mutta jos kirjassa on hyvä kohta menossa, saatan kirjoittaa monena iltana peräkkäin. Mutta sitten jos edessä on hankala kohta, saatan unohtaa kuukaudeksi koko homman ennen kuin pakotan itseni kirjan äärelle.
Ahlgrén sanoo, ettei tietoisesti tee ajatustyötä kirjoittamisen ulkopuolella. Mutta silti hän saattaa saada oivalluksen siitä, mitä kirjaan voisi tuoda.
– Minulle käy kuitenkin niin, että unohdan sen ajatuksen, koska en kirjoita sitä ylös. Siinä hetkessä ajattelen, että idea on niin loistava, että muistan sen. Kahden päivän päästä minulla ei ole siitä enää mitään hajua, Ahlgrén nauraa.
Ahlgrén ei siis juurikaan suunnittele. Eikä hän ole koskaan kokeillut juonikartan tekoa.
– Se tuntuisi jotenkin hankalalta. Mä vaan istun koneen ääreen ja alan kirjoittaa, eikä minulla ole mitään hajua, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toki joskus voisi piirrellä vaikka sukupuita henkilöille niin ei tulisi virheitä, joita kustannustoimittaja korjaa.
Lempeän ymmärtävää pilkkaa
Kun kirja lopulta alkaa valmistua, Ahlgrénin on hieman vaikea päästää siitä irti.
– Niin kauan kuin kirja on A4-liuskoina, on tunne, että voin vielä korjailla sitä. Sitten taittovedoksen kohdalla tulee olo, etten voi enää vaikuttaa sisältöön. Ja kun kirja on kansien välissä, en todellakaan enää lue sitä, Ahlgrén naurahtaa.
Ahlgrénin esikoisromaani Avioliittosimulaattori oli hitti. Siitä tehtiin näytelmiäkin. Ahlgrén myöntää, että se loi tiettyä painetta onnistumiselle myös jatkossa.
– Kahden edellisen kirjan julkaisemista jännitin jotenkin enemmän. Nyt olen ehkä ymmärtänyt, ettei ihmisarvoni riipu siitä, jos joku ei tykkää kirjasta. En stressaa enää niin paljon. Toinen kirjani ei ollut niin suosittu ja siitäkin selvisin hengissä. Joku senkin kuitenkin osti, Ahlgrén miettii.
Kottikärrykaruselli on saanut hyvän vastaanoton. Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Turun Sanomat ja Kulttuuritoimitus.fi kehuivat kirjaa estoitta. Kulttuuritoimituksen arvostelussa nostettiin esiin se, minkä varmasti moni Ahlgrénin tekstejä lukenut on huomannut. Ahlgrén viljelee tekstissään lempeän ymmärtävää pilkkaa.
– Jostain sitä vain tulee. Olen huomannut, että jos suhtautuu kaikkeen vakavasti, niin elämä on aika raskasta. Ihmiset eivät ole pahoja, eivätkä oikeassa tai väärässä. Olemme vain niin erilaisia. Ehkä elämää pitäisi pystyä katsomaan naureskellen eikä tuomitsevasti, Ahlgrén pohtii.
Kottikärrykarusellin äänikirjan lukee näyttelijä Minttu Mustakallio, joka oli Veera Ahlgrénin oma toive lukijaksi.
– Tykkään hänestä ja hänen lukemisestaan. Minttu suoriutuu tehtävästä tosi hyvin siihen nähden, että tämä kirja on tosi hankala lukea ääneen. Kirjassa päähenkilö ajattelee puheen väliin ja tätä on vaikea tuoda esiin äänikirjassa. Mutta hienosti kaikki lopulta onnistui. Ahlgrén sanoo.
Karhelaiskirjailijalta on lupa odottaa lisää tuotantoa. Itse asiassa neljäs romaani on jo melko pitkällä.
– Minulla on yksi melkein täysipituinen käsikirjoitus olemassa. En kuitenkaan voi avata kirjan aihepiiriä, koska se tavallaan paljastaisi tarinan kerralla.
Ahlgrén arvioi, että romaani saattaisi ilmestyä joskus ensi kesänä. Toki tämän hevostilaa pyörittävän kirjailijan tapauksessa koskaan ei voi olla ihan varma aikataulusta.
– Työskentelytapani on sama ja aikatauluni yhtä venyvä. En hirveästi niin sanotusti purista mailaa. Toki jos kokeilisi jotain muuta työskentelytapaa niin ehkä voisi kehittyä. Toisaalta jos tämä taso riittää niin olen mieluusti tässä.
