Jo eläkkeellä olevat rovastit Risto Takkinen ja Vuokko Lipponen jatkavat vapaaehtoistyötä niin pitkään kuin jaksavat. Kirkon työt ovat vieneet kaksikon niin Melbourneen, Hongkongiin kuin New Yorkiinkin.
Rovastit Risto Takkinen ja Vuokko Lipponen ovat omien sanojensa mukaan Ylöjärven seurakunnan ”dinosauruksia”.
Kaksikolla onkin pitkät ja vaiherikkaat työurat takanaan. Toukokuussa Ylöjärven seurakuntakeskuksessa juhlittiin molempien 75-vuotissyntymäpäiviä. Vuokko tosin oli koronarajoitusten vuoksi juhliaan jo vuoden verran pantannut.
Kaksikon kollegat, nykyiset ja entiset seurakunnan työntekijät pitivät puheita ja lauluesityksiä ja muistelivat urien kohokohtia. Vapaaehtoistyö on lähellä molempien sydäntä, joten tapahtumalla kerättiin varoja Ukrainan pakolaisille. Kohde tuntui molempien mielestä oikealta ja ajankohtaiselta. Väkeä oli talon täydeltä, mutta lahjoituksia tuli myös ihmisiltä, jotka eivät päässeet paikalle. Lähetyslounaan tuotto Ukrainan pakolaisten hyväksi lähenteli 2000 euroa.
–Ukrainan tilanne on sydämen asia monille suomalaisille, Lipponen pohtii.
Siirtolaispappina Melbournessa ja huumetyössä Hongkongissa
Rakkaus kristillistä työtä kohtaan vei Takkisen siirtolaistyöhön Melbourneen ja Lipposen huumetyöhön Hongkongiin.
Risto Takkinen syntyi Hankasalmella 13. toukokuuta vuonna 1947. Hän vietti lapsuutensa Akaassa. Takkisen ensimmäinen virkapaikka oli Hauholla. Hän on toiminut siirtolaispappina Melbournen lisäksi myös New Yorkissa, sekä tehnyt pitkän uran Ylöjärvellä kappalaisena ja kirkkoherrana.
Takkinen asui Melbournessa vuosina 1976–1981. Australiassa oli kahdeksan suomalaista seurakuntaa, joista Takkisen hoidossa oli Melbournessa sijaitseva Mikael Agricolan seurakunta.
Kun Takkinen perheineen astui Suomen maankamaralle Melbournen vuosiensa jälkeen, hänet määrättiin papiksi Ylöjärvelle.
– Sanottiin, että seuraava paikka olisi sitten Ylöjärvi. Mitään ei tiedetty Ylöjärvestä, mutta sitten vaan tänne tultiin, Takkinen naurahtaa.
Vuokko Lipponen on syntynyt vuonna 1946 Porissa. Omien sanojensa mukaan hän ei ole ”oikeastaan mistään kotoisin” vaan on ”sekarotuinen”. Myös Lipponen päätyi Ylöjärvelle olosuhteiden johdattelemana.
Takkinen sai Australiasta Suomeen palattuaan vuonna 1981 vastuulleen lähetyksen työalan. Hän tutustui heti Vuokko Lipposeen, sillä samana vuonna oli järjestelty Lipposen lähtemistä Hongkongiin nimikkolähettinä. Lipponen oli siihen aikaan Ylöjärven seurakunnan ainoa nimikkolähetti.
Hän lähti lähetystyöhön Hongkongiin vuonna 1981 ja asui siellä yhteensä 20 vuotta, vuoteen 2001 saakka. Lipponen toimi Hongkongissa muun muassa seurakuntatyössä, yhdyssihteerinä ja oli perustamassa kristillisen kasvatuksen toimistoa.
Lipponen oli Suomen Lähetysseuran kautta tukemassa Hongkongin luterilaisen kirkon huumevieroitustyötä. Paikallisella luterilaisella kirkolla on huumevieroituskeskus Tan Ka Wan maaseudulla sekä kaupungissa puolimatkan koti Ling Oi, jossa tuetaan jo huumeista irti päässeitä nuoria. Hongkongissa Lipponen näki, kuinka nuoret taistelivat itsensä irti huumeista. Kaksi viimeistä vuotta Lipponen oli työkentän johdossa ja oli vastuussa muun muassa budjetista.
Hongkongissa tehtävästä lähetystyöstä tuli merkittävä asia myös Ylöjärven seurakunnalle. Lähetystyörytmiin kuuluu muutama vuosi kohdemaassa ja muutama kuukausi tai vuosi kotimaassa, jolloin hoidetaan nimikkosuhteita.
–Siitä syntyi tavattoman hyvä seurankuntasuhde seurakunnan ja nimikkolähetin kesken. Saimme parhaat päältä nimikkosuhteeseen liittyen, koska Vuokko asui Ylöjärvellä, Takkinen sanoo.
2000-luvun alussa Takkinen työskenteli vajaan vuoden New Yorkissa siirtolaispappina. New Yorkissa oli kaksi suomalaista seurakuntaa. Takkinen lähetettiin niitä yhdistämään.
Kaksikko korostaa vapaaehtoistyön tärkeyttä
Lähetystyö ja ulkomaat näkyi tiiviisti kaksikon työssä myös Ylöjärvellä.
Takkisen mukaan Ylöjärven seurakunta on ollut pitkään lähetystyön alalla seurakuntien eturivissä. Hänen aikanaan seurakunnan lähetystyö suuntautui muun muassa Botswanaan, Etiopiaan, Hongkongiin, Nepaliin ja Senegaliin. Lähetyspappina hän vei opintomatkalaisia tutustumaan lähetystyöhön eri maissa.
Nykyään molemmat haluavat puhua etenkin vapaaehtoistyön puolesta. Takkinen toivoo, että seurakunnassa tehtäisiin sitä paljon. Takkisen mielestä vapaaehtoistyö kuuluu seurakunnan olemukseen.Vapaaehtoisen täytyy tuntea, että hänen työpanostaan arvostetaan ja että hänellä on vaikutusvaltaa.
Takkinen oli ainoa palkallinen työntekijä Melbournessa. Takkisen lisäksi seurakunnassa työskenteli monia vapaaehtoisia ja ammattiosaamista saatiin joka lähtöön.
–Melbournen kokemus oli minulle rohkaisu myös Ylöjärvellä. Seurakunnassa on paljon resursseja, kun niitä vain löydetään ja osataan käyttää. Minulle oli rohkaiseva kokemus olla siinä todella aktiivisessa vapaaehtoisten porukassa.
–Vapaaehtoisia pitää aktivoida, sen opin Hongkongissa. Pitää olla kivaa ja jokaiselle pitää löytyä oma soppi, Lipponen jatkaa.
–En osaa olla huolissani, kun tiedän, että oikeat resurssit ovat ihmisissä, Takkinen toteaa.
Lähetyslennon suunnittelussa mielikuvitus lensi
Takkinen ja Lipponen olivat molemmat suunnittelemassa ja ideoimassa seurakuntien Lähetyslento- tapahtumaa, jota järjestettiin Ylöjärvellä ja myöhemmin Tampereella. Lähetyslennon ideoinnissa kaksikon mielikuvituskin lensi. Lähetyslento on rippikoululaisille suunnattu tapahtuma, jossa nuorille opetetaan
seurakunnan tekemästä lähetystyöstä muun muassa näytelmien avulla. Kaksikko muistelee lähetyslentoa lämmöllä. Se oli iso rykäisy, joka toimi 25 vuotta. Lähetyslennolla oli muun muassa Finnairin lentoemäntien asut ja kuulutukset tulivat suomen kielen lisäksi kiinaksi.
–Vuokko on hyvä keksimään ja minä koitan aina jarrutella, että miten saadaan mahdolliseksi, Takkinen naurahtaa.
Vaikka molemmat ovat olleet eläkkeellä jo kauan, vapaaehtoistyötä tehdään niin kauan, kuin jaksetaan. Vuosikymmenen eläkkeellä ollut Takkinen toimii lähetyspiirin vetovastuussa yhtenä vapaaehtoisena.
–Se on sellainen vanha aktiivisesti toimiva piiri, dinosauruksille hyvin sopiva, hän naurahtaa.
Toistakymmentä vuotta eläkkeellä ollut Lipponen tekee vielä vapaaehtoistyötä ja on vapaaehtoisena Pirkkalan tiistaituvalla. Ylöjärvellä toiminut Unelmatupa oli Vuokolle erittäin tärkeä. Unelmatuvassa toimi kahvila ja myymälä, joiden tuotolla tuettiin lähetystyötä. Kaikki työ oli vapaaehtoistyötä. 25 vuotta vanha
Unelmatupa poltettiin joitakin vuosia sitten ja työtä jatkaa nyt seurakuntakeskuksessa sijaitseva UnelmaKahvila.
Kumpikin muistelee Unelmatupaa lämmöllä.
–Unelmatupa oli minulle hirveän tärkeä, kun en ensin halunnut tulla koko Suomeen. Olin ihan hoo moilanen täällä Suomessa, Lipponen kertoo.
Papin ammatti tuli molemmille kutsumuksena
Papin ammatti on ollut molemmille kutsumusammatti.
–En mää nyt uskovaiseksi ala, enkä papiksi. Lähetystyöhön ei ainakaan, Lipponen muistaa ajatelleensa nuorena. Sinne kuitenkin päädyttiin.
–Kyllä meillä molemmilla on kutsumusammatti, minäkin olen aina kokenut, että olen oikealla alalla, Takkinen jatkaa.
Takkinen on vielä joskus kirkollisissa toimituksissa, sitä mukaa miten pyydetään ja miten eläkeläisen elämä sallii. Takkista on ajan mittaan pyydetty ”siunaamaan, sitten kun tulee se aika”.
Molemmat ovat oppineet pitkien työuriensa aikana, että jokaista ihmistä pitää arvostaa.
–Olen kiinnostunut jokaisesta kohtaamastani ihmisestä, Lipponen kertoo.
–Työyhteisö on tavattoman tärkeä ihmiselle. Siitä saa voimaa, kun joku antaa tunnustusta. Työyhteisön täytyy antaa työntekijälle enemmän kuin se ottaa, Takkinen sanoo.
