Alkukesä on kiireistä aikaa lyhyen elinkaaren metsämyyrälle – Iso myyräkanta on elinehto monille pedoille

Talvella myyrät elelevät säästöliekillä kuten muukin luonto. Turvaa tuovat talvipesään kannetut siemenet ja muut kasvien osat. Varastoja on täytetty aina lumien tuloon saakka.

Aina talvivarastot eivät riitä koko pitkän talvikauden ajaksi. Myyrät joutuvat lähtemään ravinnon hakuun pesästään ja se on aina riski. Muun muassa lapinpöllö, varpuspöllö ja varpushaukkakin ovat persoja myyräaterialle.

Myyrille maittaa talvella muun muassa koristepensaiden ja puiden kuoret sekä erityisesti nuorten mäntyjen kärkisilmut ovat sen suurta herkkua. Usein metsämyyriä näkee kiipeilevän korkeallakin puissa. Myyrät herkuttelevat muun muassa kuusien naavalla. Myös käpyjen siemenet maistuvat metsämyyrälle. Myyrät nakertelevat siemenet kävyn suomujen alta.

Keväälle myyriä selviää vain murto-osa syksyisestä määrästä. Kevät on myös metsämyyrälle kiireistä aikaa. Lisääntymiskausi alkaa keväällä, tosin piennisäkkäät voivat suotuisissa olosuhteissa lisääntyä lähes mihin vuodenaikaan tahansa.

Metsämyyrän turkki on kauniin naruskea
ja tämä muun muassa erottaa sen peltomyyrästä.

Naaras synnyttää heti alkukesällä toisen poikueen edellisen jälkikasvun imetyksen loputtua. Näin jatkuu läpi kesän ja poikueita voi olla 4–5 kesän aikana. Keväällä ja alkukesällä syntyneet poikaset synnyttävät itse loppukesällä. Nämä synnyttävät kesän poikaset harvoin selviävät vuodenvaihteeseen saakka. Loppukesällä syntyneet poikaset jatkavat sukua vasta yleensä seuraavana keväänä. Metsämyyrän elinkaari on siis hyvin lyhyt ja tavallisesti myyrä ehtii elinaikanaan talvehtia vain yhden talven.

Metsämyyrän saattaa sekoittaa toisinaan peltomyyrään. Hyvä metsämyyrän tuntomerkki on kaunis punaruskea turkki. Metsämyyrän läheinen sukulainen punamyyrä muistuttaa myös metsämyyrää. Punamyyrä on pohjoinen laji ja viihtyy etupäässä Lapissa. Metsämyyrä ja punamyyrä solmivat usein sekaliittoja ja on huomattu, että myös näiden jälkikasvu pystyy saamaan jälkeläisiä. Tosin vain naaraat ovat kykeneväisiä suvunjatkamiseen.

Nimensä mukaisesti metsämyyrä on metsien laji. Runsaimmillaan laji on rehevissä metsissä, joissa on runsaasti aluskasvillisuutta. Parhailla myyrämailla saattaa määrä olla liki sata myyrää hehtaarilla. Määrissä on huomattavia vaihteluita paikkakuntien välillä. Karuista harjumetsistä ja kalliometsistä löytyy vähemmän metsämyyriä. Mutta muun muassa hakkuuaukeilla myyriä saattaa asustella enemmänkin.

Metsämyyrä joutuu ottamaan riskin tulemalla talvella hangen yläpuolelle ravinnon etsimiseksi. Monille pedoille metsämyyrä on tärkein saaliseläin.

Vaikka ihmiselle myyrillä ei ole juurikaan merkitystä, petolinnuille myyrät ovat elinehto. Ilman myyräkansaa ei olisi juuri petojakaan. Muun muassa monet pöllöt jättävät kokonaan pesimättä, mikäli myyrävuosi on huono. Toki muutkin myyrälajit kelpaavat pedoille. Esimerkiksi kärppä on myös perso vesimyyrille. Myyrien määrä vaikuttaa myös petojen poikasten määrään. Hyvin usein petolintujen poikaset kuolevat nuorina ravinnon eli myyrien puutteeseen.

Lintujen ja monien nisäkkäiden ravintoa ovat pääasiassa metsä- ja peltomyyrät. Metsä- ja peltomyyrä kilpailevat Suomen runsaimman nisäkkään tittelistä. Huonona metsämyyrävuotena peltomyyrä kiilaa todennäköisesti metsämyyrän edelle.

Yleensä ne myyrät, joita ihminen havaitsee ovat metsämyyriä. Metsämyyrä poikkeaa muista myyristä siinä, että ne liikkuvat myös päivisin valoisaan aikaan. Toisinaan metsämyyriä nekee talvipäivisin lintujen ruokintapaikoilla tai vilistävän liiterien ja mökkien nurkissa. Metsämyyristä ei ole juuri suurta haittaa vaikka ne pääsisivätkin sisälle mökkeihin tai asuntoihin. Toisinaan myyrät asustelevat omakotitalojen yläpohjilla villojen seassa. Rakennusten puurakenteisiin myyrät aiheuttavat harvoin suurempaa tuhoa.

Kenties suurin haitta tulee eläinten ulosteista ja virtsasta, jotka sotkevat paikkoja. Ulosteissa on myös bakteereja, jotka aiheuttavat myyräkuumetta. Myyräkuume aiheuttaa haittaa munuaisille ja voi johtaa jopa kuolemaan.

Metsämyyrän tulevaisuus näyttää varsin valoisalta Suomessa. Metsämyyrä on hyötynyt ilmaston lämpenemisestä. Metsämyyrän pohjoinen esiintymisraja on kulkenut käsikädessä kuusen esiintymisrajan kanssa. Ilmaston lämpeneminen on hiljalleen siirtänyt kuusen esiintymistä pohjoisemmaksi tunturilapissa ja samalla myös metsämyyrä pääsee levittäytymään pohjoisemmaksi.