Suomalaiset yleisurheiluvalmentajat auttavat tarvittaessa toisiaan, eikä valmennustietoutta pantata turhaan.
Tätä mieltä on muun muassa ylöjärveläisen Konsta Uutteran alle 18-vuotiaiden EM-edustajaksi valmentanut Maarit Palmroos.
– On ihanaa, että keneltä tahansa voi kysyä neuvoa ja luottaa siihen, ettei tämä suhtaudu siihen nurkkapatrioottisesti. Maajoukkueleireilläkin saa tosi suoraa palautetta, Palmroos kehuu.
Uutteran lisäksi Palmroosin valmennusryhmään kuuluvat hänen oma poikansa Antti Sainio sekä Konsta Tynkkynen – kaikki Tampereen Pyrinnön poikkeuksellisen laadukkaan ikäluokan lupauksia.
Koska kolmikon päälajit ovat erilaiset, heidän harjoittelunsakin on osittain erilaista, ja Palmroos ottaa mielellään vastaan konsulttiapua. Esimerkiksi Uuttera tarvitsee 800 metrin juoksijana pidempiä harjoitteita, ja 400 metrin aitoja päälajinaan pitävälle Sainiolle aitomistekniikan vinkit ovat hyödyllisiä.
Uutteran Konsta pääsee kerran viikossa Veli-Matti Rannan vetämiin kestävyystreeneihin, ja ylöjärveläistynyt SUL:n lajivalmentaja Petra Stenman auttaa paljon Antin kanssa. Veera Hirvoselta tulee hyppylajeihin hyviä neuvoja Tynkkysen Konstalle.
– Maajoukkueessa Antti Haapakoski on paitsi taitava valmentaja, myös älyttömän hyvä tsemppari, joten Antti ja Konsta ovat iloisia siitä, että hän lähtee EM-Jerusalemiin, Palmroos kiittelee entistä huippuaituria.
Toki Palmroos tietää itsekin aitajuoksusta paljon, sillä se oli hänen oman aktiiviuransa päälaji. Turkulaissyntyinen Palmroos ylsi alle 18-vuotiaiden Ruotsi-otteluun ja aikuisena vuoden 1989 Kalevan kisojen finaaliin sijoittuen seitsemänneksi.
Nuorten kanssa oltava jatkuvasti hereillä
Nokialainen Palmroos työskentelee alakoulun opettajana ja myöntää, etteivät vuorokauden 24 tuntia tahdo aina riittää. Hän haluaa tehdä niin leipätyönsä kuin valmentamisensakin mahdollisimman hyvin, joten apu on tarpeen.
– Olen pitänyt tarkkaan huolta, ettei urheilijaryhmäni kasva liian isoksi. Tämän kolmikon harjoittelukin vaatii paljon jo suunnittelua.
Palmroosin ensimmäinen valmennettava oli hänen vanhempi poikansa Ville Aarnivala, joka kahmi juniori-ikäluokissa SM-mitaleja niin sileäillä pikamatkoilla kuin aidoissakin ja juoksi 17-vuotiaiden MM-kilpailuissa.
– Jo Villen valmentajana tajusin, että minun on pyydettävä apua siinä kohtaa, kun omat taitoni loppuvat. Ville siirtyi ensin Juha Koskelan, sitten Petra Stenmanin valmennukseen. Olin enää vain kuskina, kuuntelijana ja eväiden tekijänä, ja jos oma valmentaja ei päässyt paikalle, katsoin tarvittaessa harjoituksia.
– Valmentajan täytyy olla nuorten kanssa koko ajan hereillä, koska heille kyseessä on ainutkertainen mahdollisuus kehittyä kykyjensä edellyttämiin tuloksiin. Siksi olen paljon läsnä harjoituksissa, Palmroos perustelee.
Valmentaminen edelleen miesvaltaista
Vaikka naisvalmentajien määrä on viime vuosina noussut ilahduttavasti muun muassa Pyrinnössä, ala on edelleen Suomessa vahvasti miesvaltainen. Naisilla saattaa Palmroosin mielestä kuitenkin olla joissakin asioissa miehiä herkempi silmä nimenomaan nuorten kanssa toimittaessa.
– Ehkäpä naiset osaavat lukea urheilijaa ja ymmärtää heidän arkeaan paremmin. Siihen kun kuuluu paljon muutakin kuin urheilu.
Pojat taitavat vastaavasti olla tyttöjä helpompia luettavia?
– Ainakin nämä valmennettavani sanovat suoraan. Näen heistä heti harjoitusten alussa, jos jokin asia ei ole kohdallaan.
Järki päässä ja jalat maassa
Maarit Palmroos, 54, suhtautuu valmennustyöhönsä niin visusti jalat maassa pitäen, ettei ole edes varsinaisella työpaikallaan juuri siitä huudellut. Myös hänen urheilijansa edustavat samanlaista järki päässä -tyyppiä.
Heinäkuun alussa Jerusalemissa käytävissä EM-kilpailuissa Antti Sainio lukeutuu erittäin potentiaalisiin menestyjäehdokkaisiin 400 metrin aitojen tilastoajallaan 52,57. Sen hän juoksi kesäkuun alussa osoittaen, että alaselän nikamasiirtymän aiheuttamat ongelmat ovat takanapäin.
Konsta Uutteran talvinen halliaika 1.53,88 on suomalaisittain kivenkova, mutta ikäluokasta löytyy jopa yksi 1.50:n alittaja tänä kesänä. Kaikki on kuitenkin arvokilpailuissa aina mahdollista.
– Konstalta vaaditaan finaalipaikkaan tosi paljon, mutta kaikki on mahdollista, jos hän pääsee hyvästä paikasta kirimään 200–300 metriä ennen maalia, Palmroos miettii.
Uuttera urheilee kolmatta kauttaan Palmroosin valmennuksessa. Yhteistyön aluksi Konstan juoksutekniikka pantiin kuntoon, ja hiihtotaustankin rakentaman peruskunnon päälle ruvettiin kehittämään nopeutta ja kimmoisuutta.
Jos juoksija on 15–16-vuotiaana harjoitellut vain kestävyyttä, häneltä on vaikea enää saada nopeusominaisuuksia esiin.
Tänä keväänä ja alkukesästäkin on pitänyt osata soveltaa harjoittelua, koska kunnon lämpimiä säitä ei ole ollut, eikä Pirkkahalliin ole aina päässyt.
– Muualla asuvat sanovat usein, että hyvähän teidän tamperelaisten on treenata, mutta eiväthän hallit juuri auta, jos niihin ei pääse urheilemaan! Palmroos hymähtää.
