Kahden koronasta kärsityn kesän jälkeen näyttää siltä, että tänä vuonna päästään vihdoin järjestämään kaikki tapahtumat ja tilaisuudet, joita on peruttu ja lykätty. Kuvataiteilijakin odottaa kohtaamisia yleisönsä kanssa.
Ylöjärven elokuinen taidesuunnistus oli parin viime vuoden aikana yksi harvoista tapahtumista, joissa kuvataiteilija Sirkkaliisa Virtanen pääsi tapaamaan yleisöään. Tuolloin Virtasen teoksia oli esillä Vanhan Räikän kahvilan seinillä, ja Räikkä oli yksi taidesuunnistuksen rasteista.
– Siellä syntyi paljon keskustelua suunnistajien kanssa. Tykkään kertoa teoksistani, niiden taustoista ja tekniikoista, akvarelleja maalaava Virtanen kertoo.
Monen muun toimen ohella hän on Pirkka-Hämeen kuvataitelijoiden pitkäaikainen puheenjohtaja. Hän sanoo, että Vanhan Räikän kaltaiset paikat ovat kullanarvoisia tiloja.
– Näyttelytilojen puute on kuvataiteilijoiden jatkuva murheen aihe. Esimerkiksi Tampereen kaupungin kolmeen näyttelytilaan tuli ensi vuodelle peräti 300 hakemusta. Vain harvat onnistuvat saamaan töitään esille.
Kaupallisia gallerioitakaan ei ole kovin monta. Niissä myös gallerian vuokra ja myyntiprovisiot voivat olla aloittelevalle taiteilijalle liian ylipääsemättömiä ongelmia.
Matalan kynnyksen näyttelypaikkoja tarvitaan, jotta taideteokset ja yleisö voivat kohdata. Kun taidetta viedään sinne, missä ihmiset luonnostaan liikkuvat, kynnys tulla tutustumaan taidenäyttelyyn on huomattavasti matalampi kuin taidemuseoissa tai gallerioissa.
Vanhan Räikän kaltaisten kahviloiden ohella pirkanmaalaisten taiteilijoiden teoksia näkee sairaaloiden ja lääkärivastaanottojen seinillä. Siellä ne ilahduttavat potilaita ja henkilökuntaa, ja taiteilija saa nimeään tunnetuksi.
– Tällainen on tosi tärkeää yhteistyötä, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että julkiset laitokset hankkisivat taidetta myös omaksi. Jos taidetta ei osteta, taiteilija ei saa mitään korvausta työstään.
Tänä vuonna taiteilijan ja yleisön kohtaamisia on odotettavissa enemmänkin. Jo kevät on ollut kiireinen, kun Virtasen teoksia on ollut esillä kolmessa eri näyttelyssä.
Tampere-talon hallituksen vastikään jättänyt kulttuurihahmo ennustaa, että kulttuurikesästä tulee poikkeuksellisen vilkas. Nähtäväksi jää, riittääkö yleisöä kaikkialle, kun koronarajoitusten takia patoutunut tapahtumien suma alkaa purkautua.
– Tänä kesänä Tampere-talossa tapahtuu kesälläkin. Heinäkuussa talossa on esillä legendaarisen Rauli Virtasen koskettava valokuvanäyttely Saigonista Kiovaan 1972-2022, ja elokuun alussa on supersuosittu Sorsapuiston puistokonsertti. Organisaatio on myös jalkautunut talon ulkopuolelle eli järjestää tapahtumia ja ohjelmaa muissakin tiloissa kuin omissaan. Näin toimivat muutkin tapahtumatalot, Virtanen kertoo.
Hän arvelee, ettei kesän aikana ehdi liikkua kovin kauas, kun Tampereen seudulla tapahtuu niin paljon. Tänä kesänä Virtasella ei ole näyttelyä Ylöjärvellä, mutta hän aikoo vierailla paikkakunnalla ainakin kesäteatterissa ja Vanha Räikän näyttelyissä.
Kalenteriin on jo merkitty myös vuoden nuoren taiteilijan, kuvanveistäjä Emma Jääskeläisen näyttely, Laukon kartanon näyttelyt, Sara Hildenin Anna Retulainen sekä Pyynikin kesäteatterin Groove ja Suomen hevonen.
– Kiva kesä tulossa!
Sirkkaliisa Virtanen on ollut mukana myös Tampereen oopperan hallituksessa. Oopperaa ei kesällä nähdä, mutta ensi keväänä Tampereella kaikuu Lentävä hollantilainen.
– Tampereen oopperalla on mielenkiintoinen historia, sillä se on perustettu vuonna 1946 Valmetin työntekijöiden kuoron pohjalta. Moni ajattelee, että ooppera on eliittitaidetta, mutta Tampereella sei ei pidä paikkaansa, Virtanen sanoo.
Moni muistaa Sirkkaliisa Virtasen Tampereen apulaispormestarin roolista. Hän muistelee työtä itsekin lämmöllä, sillä apulaispormestarina hän sai olla kehittämässä lasten, nuorten ja lapsiperheiden palveluja.
– Oli valtavan hienoa, että pääsin luomaan lapsille ja nuorille mahdollisuuksia tutustua kuvataiteisiin ja muuhun kulttuuriin. Erityistä tukea tarvitsevien lasten Taidekaari-projekti oli yksi koko urani tärkeimpiä ja upeimpia juttuja, Virtanen kertoo.
–Taiteessa ei ole oikeaa ja väärää vaan jokainen voi saada onnistumisen kokemuksia ja olla oma itsensä. Siksi taide vahvistaa lapsen ja aikuisenkin itsetuntoa.
