Entisessä maakuntakaavassa Keijärven kaakkoisosa oli merkitty maiseman kannalta suojeltavaksi alueeksi. Tarkoituksena oli muodostaa vihervyöhyke harjulta Keijärven rantaa seuraten kohti itää. Maankäyttö ei muuttuisi, koska pellot ja rantametsiköt olisivat sopivia kyseiseen tarkoitukseen.
Kaupunki on nyt tarkistamassa tavoitteitaan, kun Mäkkylästä ostetuille pelloille kaavoitetaan asutusta ja tuotantoa. Tähän on perustellut syyt, jos raitiotietä halutaan jatkaa Lielahdesta Ylöjärvelle. Silti ratkaisu sotii Suomen ilmastotavoitteita vastaan, kun siirtämällä uusia maatalousalueita ja metsiä asutuksen piiriin vähenee samalla luonnon mahdollisuudet sitoa päästöjä. Tästähän EU:n komissaari juuri äsken huomautti käydessään maassamme.
Euroopan tilanne on muutenkin ongelmallinen, kun ilmaston lämpeneminen haittaa jo nyt maataloutta eteläosissa ja voi johtaa laajoihin väestön siirtoihin tulevaisuudessa. Sateitten väheneminen merkitsee samalla viljatuotannon loppumista kuumilta alueilta, mistä alkaa olla kokemuksia. Tästä on seurauksia; maatalouden merkitys kasvaa myös täällä Suomessa.
Milloin muuttovirta käynnistyy ja voisiko sen vaikutuksilta suojautua, ovat kullan arvoisia kysymyksiä? Menneistä sodista on opittu, että ihmiset pakenevat kriisitilanteissa rauhallisempiin paikkoihin. Suomessa siirtymistä on tapahtunut myös rauhan aikoina, kun maaseutu on tyhjentynyt ja asukkaat siirtyneet kaupunkeihin. Tämä on pohjimmaltaan yleinen ilmiö koko pallollamme mutta meillä poliittisesti markkinoitu ja onnistunut.
Uusimaa ja Helsinki ovat tästä eniten hyötyneet mutta myös Tampere maamme kakkoskeskuksena on saanut osansa. Ylöjärvelle on tullut asukkaita ja ennusteiden mukaan väestön kasvu tulee tääällä jatkumaan. Itsekin olen tyypillinen pohjoisesta saapunut muuttaja; käynyt ensin koulun siellä kaukana, löytänyt täältä elämänkumppanin ja sitten asunut Keijärven rannalla lopun ikäni. Samalla minusta on tullut ylöjärveläinen.
Nyt Ukrainan sota on tuonut julkiseksi vaaran ruokahuollon katkeamisesta. Tärkeä oppi; Suomen olisi selvittävä omin avuin kaikista kriiseistä. Vaatimus on tuttua meille vanhimmille, joilla on muistissa viime sotien ruokajonot, mutta nuoriso on vieraantunut niin arkisesta asiasta kuin ruoantuotanto. Uskon, että akuutti kriisi olisi heille paha shokki, kun niin moni on kasvanut yltäkylläisyyteen. Siitä seuraa tämän hetken kysymys: kannattaako parhaita peltoja kaavoittaa rakennusmaaksi?
Peltomaisema on lähitulevaisuudessa kokemassa rajun muutoksen liikenneväylien rakentamisen takia. Valtakunnan pääväylänä tunnettu rautatie Tampereelta Seinäjoelle on todettu välityskyvyltään ahtaaksi ja toisen raiteen rakentaminen on jo valtiolla ohjelmassaan. Milloin se toteutuu, on valtiotalouden ongelma, eikä ratkea aivan lähivuosina? Silti uskon raidetyön alkavan viimeistään 10 vuoden päästä, koska raideliikenne soveltuu mainiosti kasvihuoneilmiön torjumiseen, mihin maamme on sitoutunut.
Itse asun Keijärven länsiosassa ja hartaasti toivon, että uusi raide tulisi nykyisen radan itäpuolelle. Silloin uimarantamme ja pieni järvemme säästyisivät täyttymiseltä. Kokonaan toinen asia on raitiotien rakentaminen Lielahdesta tänne Ylöjärvelle. Siitäkään ei voine välttyä, koska työmatkaliikenne omalla autolla Ylöjärveltä Tampereelle on jo hidastunut eikä pahoilta ruuhkilta voine välttyä jatkossakaan.
Martti Polvinen
