Kolmen vuosikymmenen taival osoittaa, että ylöjärveläislähtöisellä A. Aallon Rytmiorkesterilla on ikioma paikkansa suomalaisten sydämessä. Tänä kesänä bändi kirmaa kovasti odottamalleen juhlakiertueellensa.
Ikiomaa tuotantoaan esittävä yhtye huipentaa 30-vuotismerkkipaalunsa Tampere-talon isossa salissa syyskuun 10. päivänä soitettavaan konserttiin. Kokoonpanossa kitaraa soittava Mika Maijala sanoo, että maailma muuttuu nopeassa tempossa, mutta A. Aalto pysyy uskollisena omaperäiselle musiikillensa. Bändin solisti Vesa Järvensivu korostaa, etteivät A. Aallon Rytmiorkesterin jäsenet halua nousta minkäänlaiselle jalustalle, vaan muusikot tahtovat olla tiiviissä kanssakäymisessä yleisönsä kanssa.
A.Aallon Rytmiorkesteri syntyi vuonna 1989 Ylöjärvellä. Kokoonpanossa alusta alkaen mukana ollut Mika Maijala iloitsee siitä, että tyylillensä uskollinen bändi luetaan kuuluvaksi manserockiin Eppujen, Juicen sekä Popedan rinnalla.
Maijala sanoo heti kättelyssä, ettei hän eikä hänen veljensä Jouko tai muut alkuperäiset jäsenet Vesa Järvensivu, Jukka Tuominen tai Arto Niemi rohjenneet kuvitellakaan orkesterin syntyvaiheessa, että A. Aalto elää ja on voimissaan vielä 2020-luvullakin.
– Koronapandemia vei esiintymiset, mutta niin se esti bändin 30-vuotisjuhlavuoden viettämisenkin. Nyt lähdemme juhlakiertueelle, joka vie meidät eri puolille Suomea. Synttärimme huipennus on Tampere-talon konsertti syyskuussa. Iso sali oli viimeistä tuolia myöten täynnä 20-vuotiskonsertissamme. Toivomme, että musiikkimme ystävät ovat jälleen kerralla sankoin joukoin liikkeellä, Maijala odottaa.
Maijalan mukaan A. Aallon kolme ensimmäistä vuosikymmentä ovat olleet antoisia ja mielekkäitä.
– Maailma on muuttunut tuona aikana valtavan paljon. Olemme halunneet säilyttää A. Aallon alkuperäiselle toiminta- ja musiikki-idealleen uskollisena. Rytmiorkesteri edustaa omalla tavallaan pysyvyyttä, Maijala miettii.
A. Aallon Rytmiorkesterissa ovat Vesa Järvensivu, Mika Maijala, Jouko Maijala, Mikko Kaski ja Timo Järvensivu.
Laulaja Vesa Järvensivu oli vasta 23-vuotias, kun A. Aallon rytmiorkesteri syntyi ja aloitti julkiset esiintymiset.
– Aika on mennyt hirvittävän nopeasti. Kun puran 30-vuotisen taipaleemme ajanjaksoihin, hahmotan historiamme. Kyllä kolme vuosikymmentä on ihmiselämässäkin varsin pitkä taival, Järvensivu miettii.
– Bändimme elinaikana olen kasvanut aikuisuuteen. Olen perheellistynyt. Tosiasia on, että A. Aallon rytmiorkesteri on ollut tavalla tai toisella mukana kaikessa siinä, mitä olen henkilökohtaisessa elämässäni tehnyt. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että musiikin tekeminen on niin totaalista hommaa, että se vaikuttaa kaikkeen koko elämänpiirissä, Järvensivu pohtii.
Järvensivun mielestä hän on saanut tehdä jo kolme vuosikymmentä ainutlaatuista matkaa muiden rytmiorkesterilaisten kanssa.
– Toivon, että matkamme jatkuu. Olen myös kiitollinen siitä, että olen mukana nimenomaan tässä porukassa, Järvensivu tilittää.
Järvensivu huomauttaa, ettei artistien elämä ole enää 2020-luvulla samanlaista kuin se oli vielä 1980- tai 1990-luvuilla.
– Ala on muuttunut hyvin rajusti. Työstä on tullut kovin epävarmaa, ja epävarmuus näyttää vaan lisääntyvän, Järvensivu harmittelee.
A. Aallon rytmiorkesteri paiskii töitä vanhan hyvän liiton tyylillä. Siihen kuuluu esimerkiksi pitkäsoittojen tekeminen.
– Vierastan musiikin suoratoistopalveluja ja digitaalisuutta. Se, että hakisin kappaleita verkosta ja kuuntelisin niitä, on minusta outoa. En ole päässyt mukaan näin moderniin maailmaan, Järvensivu kertoo.
Vesa Järvensivu pitää esiintymistä kutkuttavan jännittävänä.
– Vielä nuorena aikuisena olin tosi ujo. En ollut millään tavalla esille pyrkivää sorttia. Kuitenkin tykkäsin esiintymisestä, ja tykkään siitä edelleen. Meni vuosia, että pääsin eroon jännittämisestä, Järvensivu kertoo.
– Koen, että jokainen lavalle nouseminen on juhlahetki. Juuri siinä yleisön eteen menemisessä on jotakin jännää ja kutkuttavaa, Järvensivu jatkaa.
30 vuoden keikka- ja esiintymisputki on vaikuttanut siihen, että Järvensivulle on kertynyt kokemusta ja mies on rutinoitunut.
– Kokemus on osoittanut, että selviydyn hommasta. Lisäksi yleisöllä on tärkeä rooli. Kuulijoiden ja fanien aito palaute auttaa eteenpäin, Järvensivu toteaa.
Järvensivu teroittaa, ettei hän, eikä kukaan muukaan rytmiorkesterin jäsenistä ole halunnut päästä jollekin erityiselle jalustalle. Hän pitää perusasiana sitä, että bändiläiset ja sen musiikin ystävät ovat samalla tasolla ja tiiviissä vuorovaikutuksessa keskenään.
Mika Maijala sanoo, että A. Aallon Rytmiorkesterin kantava voima on ollut koko ajan kotikutoinen ja ikioma musiikki.
– Se, että teemme ja esitämme ihka omaa musiikkia, on kirjoitettuna bändimme perustuslakiin, Maijala teroittaa.
Vuosikymmenien kokemukseen pohjaten Maijala ja kollegansa tietävät, ettei kappaleiden tekeminen ole liukuhihnatyötä.
– Biiseissä on valtava duuni. Laulun synnyttäminen on täysin verrattavissa omakotitalon rakentamiseen. Siihen kuuluu monta eri vaihetta ja ennen kaikkea hiontaa ja hiontaa, Maijala kuvailee.
Maijala korostaa, että omien biisien tekeminen on työlästä, mutta niiden takana on helppoa seistä.
– Valtaosa Aallon tuotannosta on lähtöisin Jouko Maijalan kynästä, mutta myös Vesa Järvensivun kirjoittamia lauluja on päätynyt levylle.
Luomukset ovat meille omakohtaisesti koettuja. Sanoma ja tapa tuoda se esille, on lähtöisin meistä itsestämme, Maijala perustelee.
– A. Aallon tuotannosta on muodostunut tavaramerkkimme. Meille itsellemme omintakeinen musiikkimme on koko toimintamme punainen lanka, Maijala linjaa.
Maijala iloitsee siitä, että legendaarinen Juice Leskinen teki A. Aallon Rytmiorkesterille yhden kipaleen.
– Muistan tarkasti, miten arkoina nuorukaisina menimme Juicen työhuoneeseen. Juice merkitsi meille esikuvaa ja suoranaista instituutiota.
Mestari otti sävellyksemme vastaan ja lupasi tehdä siihen sanat. Näin syntyi laulumme Kappale historiaa, Maijala muistelee.
–Tykkään meidän omatyylisistä biiseistämme. Ne ovat muodostuneet tosi läheisiksi. Jouko Maijalan sanoitukset ovat suorastaan tavaramerkkimme, takeita A. Aallon tyylistä, Vesa Järvensivu hehkuttaa.
Järvensivu arvostaa suuresti sitä, ettei A. Aallon rytmiorkesterin ohjelmisto koostu sokerihuurretuista kappaleista.
– Kaikki lähtee teisteistä. Ne ovat omaperäisiä. Elämänmaku kumpuaa karkeudesta ja rouhevuudesta. Iskelmägenressä kuljemme ihan omaa kaistaamme, Järvensivu kuvailee.
Järvensivu uskoo, että A. Aallon Rytmiorkesterin musiikista pitävät ihmiset arvostavat bändin omintakeista ohjelmistoa ja tulkitsemistyyliä.
– Yleisö on antanut minulle, mutta uskon, että myös muille kokoonpanomme jäsenille hyvin runsaasti. Meillä on muiden muassa pitkäaikaisia ystäviä, jotka ovat koko 30 vuoden ajan käyneet uskollisesti keikoillamme ja konserteissamme, Järvensivu kiittää.
Järvensivun mielestä yleisö on kuin peili.
– Kuulijapalaute on arvokasta. Funtsin, mitä palaute pitää sisällään, mihin sillä halutaan vaikuttaa ja mitä palautteen takana on. Mietin ja punnitsen, onko tekemisissäni jotakin korjattavaa. Kyllä olen muuttanut tekemisiäni palautteenkin perusteella, Järvensivu kertoo.
–Kun biisi on mielessä syntymässä, se on heti kirjoitettava ylös, ja aihiota on lähdettävä työstämään eteenpäin, Mika Maijala sanoo.
Laulu koostuu lyriikasta ja sävellyksestä. Niistä kumpi tahansa voi olla ensiksi olemassa.
– Lyriikalla on todella tärkeä rooli. Sovittajana luen tarkasti tekstin, sillä minun on sisäistettävä se sataprosenttisesti. Sovituksen on tuettava ja kohdattava riimitys, Maijala pohtii.
– Lauluissa ei tarvitse olla jotakin järisyttävää kannanottoa. Merkitystä on sillä, että lähestymiskulma on aito ja rehellinen. Kuulijalle on jäätävä jotakin pureskeltavaa, Maijala toteaa.
A. Aallon Rytmiorkesterille tarjotaan ulkopuolelta biisejä, mutta varsin harva ehdotus on läpäissyt bändiläisten tarkan seulan.
– Meille tyyliasia, se omaksumamme tyyli, on kaiken a ja o. Skaalamme ei ole leveä, mutta se on omavalitsemamme. Poppia ja rokkia. Mollissa ja duurissa, Maijala sanoo.
A.Aallon Rytmiorkesteri on saavuttanut tuotannollaan viisi kultalevyä ja yhden platinalevyn.
Mika Maijala kertoo, että bändillä on työn alla uusi pitkäsoitto, mutta sen ilmestymisaikataulu on vielä auki.
– Vaikka pitkäsoiton tekeminen ei ole enää yhtä helppo juttu kuin takavuosina, haluamme tuottaa levyn. Musiikkimme ystävät haluavat sitä.
Ensimmäinen pitkäsoitto A. Aallon Rytmiorkesteri ilmestyi vuonna 1992. Pään avauduttua uusia pitkäsoittoja alkoi putkahdella kahden vuoden ja vuoden välein.
Maijala arvelee, että A. Aallon Rytmiorkesterin suosio on kertynyt keikkailusta. Levyillä ja radiosoitoilla on oma vaikutuksensa.
– Meillä on varsin vahva fanijoukko. On uskomatonta, miten sitoutuneita fanit ovatkaan! He ajavat satojakin kilometriä kuullakseen keikkamme. Se on jotakin todella merkityksellistä, Maijala kiittää.
Alkaneena kesänä A. Aallon Rytmiorkesteri pääsee kovaan keikkavauhtiin.
Vesa Järvensivu ei pysty lonkalta heittämään, montako keikkaa bändi on runsaan kolmen vuosikymmenen aikana heittänyt, mutta niitä on kiitettävän suuri määrä.
– Olemme saaneet tehdä paljon keikkoja. Suhtaudun myös konsertteihin keikkoina. Meidän bändillämme molempiin on samanlainen suhtautuminen. Me emme rakenna spektaakkeleja, ne eivät olisi meidän oloisiamme eikä meidän näköisiämme, Järvensivu miettii.
Suuri yleisö yhdistää vilttihatun Vesa Järvensivun esiintymisluukkiin.
– Minulla on ollut hattu ihan alusta alkaen eli ensimmäisestä keikasta lähtien. Ilman hattua minulla olisi lavalla alaston olo. Kun laitan hatun päähäni, se on minulle merkki siitä, että nyt menemme keikalle. Muuten en juuri lakkeja käytä, Järvensivu kertoo.
Toinenkin asia on saletti.
– Mies voi lähteä keikkabussista, mutta keikkabussi ei lähde miehestä, Järvensivu veistelee.
Kaikki keikkapaikat ovat omalla tavallaan ikimuistoisia ja mieluisia.
– Hämyslava Tottijärvellä on kotikylän kohtaamis- ja tanssipaikka. Sillä on oma asemansa sydämessäni, Järvensivu sanoo.
