Tiheissä parvissa liikkuva muikku on merkittävin ulappavesien valtalaji monissa isoissa ja keskikokoisissa järvissä. Suomi on muikun luontaisen ja varsin suppean esiintymisalueen keskellä. Lajia esiintyykin lähinnä järvialueellamme, vähäsuolaisilla alueilla Itämeressä sekä sen ympärysmaiden tietyissä järvissä.
Isot ja syvät reittivedet ovat tyypillisiä muikkuvesiä. Lisäksi tätä pientä lohikalaa löytyy monista keskikokoisista järvissä. Muikku viihtyy parhaiten karuissa ja kirkasvetisissä järvissä, mutta sitä tavataan myös melko ruskeavetisissä ja kohtalaisen rehevissäkin vesissä.
Muikkukannat vaihtelevat
Muikkukantojen runsas vaihtelu on mielenkiintoinen ja monisäkeinen ilmiö, joka on puhuttanut paljon kalastuspiireissä vuosikymmenien saatossa. Välillä esiintyy niin sanottuja muikkukatoja, kun kannan romahdus jää päälle useammaksi vuodeksi.
Muikkukannan kehitys on järvikohtaista, vaikkakin 1980‒1990-luvuilla koettu viimeisin muikkukato koetteli yhtä aikaa lukuisia Järvi-Suomen vesistöjä. Muikkukannan tilaan vaikuttavat monet tekijät, kuten säätilanne poikasten ensimmäisinä herkkinä elinviikkoina, vallitsevien muikkuvuosiluokkien tiheydet ja petokalojen runsaus.
Myös kalastus voi vaikuttaa kannan tilaan, mutta yleensä niin päin, että sopivan tehokkaalla kalastuksella voidaan parhaimmillaan jopa tasata muikkukannan rajuimpia vaihteluita.
Hapekasta ja melko viileää vettä suosiva muikku voi olla yksi niistä lajeista, joille ilmaston liiallinen lämpeneminen aiheuttaa paikoitellen ongelmia tulevaisuudessa.
Ainakaan toistaiseksi ilmastonmuutos ei onneksi näytä vaikuttaneen negatiivisesti ainakaan Tampereen korkeudella, vaan kehitys on ollut pikemminkin päinvastainen. Vaikka ilmasto on selvästi lämmennyt 2000‒2010-luvuilla, muikkukannat ovat viime vuosina entisestään vahvistuneet muun muassa Näsijärvellä. Näsijärven kaltaisissa syvissä järvissä muikulle löytyy helteisimpinäkin kesinä paksu kerros viileää happipitoista vettä. Matalien järvien muikut ovatkin tulevaisuudessa suurimmassa vaaravyöhykkeessä, jos ilmasto lämpenee radikaalisti.
Muikku lihottaa petokalat
Näsijärven muikunkalastajat ovat saaneet hyviä saaliita, ja viime vuosina muikun koko on pienentynyt. Se kertoo kannan vahvistumisesta. Harvassa muikkukannassa kasvunopeus paranee, kun planktoninsyöjiä on vähän. Kun muikkuja on paljon, kasvu hidastuu, koska ravintoa ei riitä yhtä ylenmääräisesti.
Muikkuja löytyy jatkuvasti Näsijärven saaliskuhien, -taimenien ja -ahventen vatsalaukuista. Ravitseva muikkuravinto takaa petokaloille hyvän kunnon. Vaikka Näsijärven kuhakanta on vahvistunut, muikkukannoille ulapan huippupedon aiheuttamasta saalistuspaineesta ei näytä olleen haittaa. Viimeisimmän kalastustiedustelun mukaan kotitarvekalastajien muikkusaalis Näsijärvestä oli noin 10 tonnia vuonna 2017. Järven pinta-alaan suhteutettuna muikkusaalis oli pieni, vain 0,4 kiloa hehtaarilta.
Lisäksi Näsijärvellä muikkuja pyytävät myös kaupalliset verkkokalastajat. Näsijärven reitin vahvoja muikkukantoja voitaisiin hyödyntää merkittävästi nykyistä enemmän. Parhaista muikkuvesistä on kalastettu säännöllisesti jopa yli 10 kg hehtaarisaaliita.
Välivesiverkoista muikkua pannulle
Muikkua voi tavoitella melko syvästä heti jäiden lähdön jälkeen ja pintavesistä alkukesästä, kun veden pinta alkaa lämmetä. Varsinainen muikkusesonki alkaa suurin piirtein juhannukselta, ja pyyntikausi kestää marraskuulle. Näsijärvellä monet kalastajat keskittävät kuitenkin muikunpyyntinsä lähinnä syksyyn.
Muikkuverkkoja pidetään tyypillisesti pyynnissä yön yli ja pyyntitapana on ns. kohopyynti välivedestä syvän veden päältä. Siinä verkkojata ankkuroidaan päistään pohjaan, ja sen molempiin päihin laitetaan kookas koho, kuten kanisteri, josta lähtee naru verkkoon. Verkkojata viritetään roikkumaan haluttuun syvyyteen välikohoilla, jotka kannattelevat pyydystä halutulla syvyydellä sopivan pituisten tapsien varassa. Verkkoa kohden käytetään yhdestä useampaan välikohoa riippuen siitä, miten tarkkaan halutaan pyyntisyvyys säätää.
Hyvillä muikunpyyntipaikoilla on tyypillisesti vettä 20‒50 metriä. Kesällä toimivaa tapsin pituutta kannattaa hakea 5‒15 metrin väliltä. Keskikesällä muikku käy lähempänä pintaa, loppukesällä ja alkusyksyllä se viihtyy useimmiten hieman syvemmällä, varsinkin pyyntikokoiset isommat muikut. Kesänvanha hotta ui lämpimämmissä vesikerroksissa, ja sen voi nähdä joskus pistävän pinnassa.
Kesällä pinnan läheisissä kerroksissa uiskentelee paljon muutakin pikkukalaa, kuten ahventa ja särkikaloja. Liian lähelle pintaa viritetty verkko saattaa antaa lähinnä sivusaalista. Silloin tapsia on syytä pidentää, jotta verkot uppoavat viileämpiin vesikerroksiin. Sieltä löytyy yleensä puhtaampaa muikkusaalista. Keskikesällä välivesiverkot kannattaa virittää myöhään illalla ja kokea jo varhain aamulla.
Pitkillä tapseilla puolivälistä
Elo-lokakuussa pitkä, 15‒20-metrinen välikohon tapsi voi olla toimivin ‒ vesialueesta riippuen. Ennen kutua lokakuun loppupuolella ja marraskuussa himoittujen mätimuikkujen kalastus tapahtuu edelleen joko syvän päältä tai sitten hieman matalammasta kutualueiden tuntumasta hyvinkin lyhyillä tapseilla. Verkkojen kunnolliseen merkintään tulee aina kiinnittää huomiota, eikä vähiten Näsijärvellä, jossa liikenne on erityisen vilkasta.
Pohjapyynti on erityisen tuottoisaa kutuaikaan h-hetken koittaessa sekä päiväpyyntinä keski- ja loppukesällä, kun vain oikeat paikat löytyvät. Sellaisia voi kesällä hakea pienimuotoisista syvänteistä, joissa veden syvyys vaihtelee noin 12‒20 metrin välillä.
Myös syksyllä pohjapyynti toimii yön yli pyyntinä, elokuussa hieman syvemmältäkin. Pohjapyynnissä muikkuverkkoihin voi mennä paikoitellen liikaa epämieluisaa sivusaalista, kuten ahventa, kiiskiä ja pieniä mateita, jolloin kohopyynti on järkevin tapa. Muikun pyyntisyvyydet ja parhaat pyyntiniksit eri vuodenaikoina ovat vesistökohtaisia.
Millin tarkkaa puuhaa
Oikea verkon harvuuden valinta on oleellista. Millimetrinkin ero solmuvälissä voi vaikuttaa merkittävästi saaliskertymään. Aiemmin, kun muikkukanta oli harva, Näsijärvestä pyydettiin lähinnä isoja muikkuja, joita kalastettiin tyypillisesti 20‒22 millimetrin verkoilla. Syksyllä 2021 16‒18 millimetrin solmuväliset verkot olivat hyviä Näsijärven syyspyynnissä. Muikut kasvavat paksuutta syksyn mittaan, joten lokakuussa 17 millimetrin verkkoon sopiva muikkuikäluokka on ollut loppukesällä ja alkusyksyllä 15‒16 millimetrin verkkojen pyyntikoossa.
Eräillä järvillä selvästi tiheämmät, 11‒14 millimetrin verkot voivat olla tarpeen. Kyrösjärvellä, jonka muikkukanta oli huippuhyvä vielä 1990-luvun alkupuolella, muikkua on perinteisesti pyydetty melko tiheillä verkoilla.
Vaikka monilla muilla Pirkanmaan järvillä muikkutilanne on parantunut 2010-luvulla, Kyrösjärven muikkukanta ei ole vahvistunut lähellekään 1990-luvun tasoa. Samankaltainen kehityskulku on havaittu myös läheisellä Aurejärvellä.
Kyrösjärvi on tummunut valuma-alueelta tulevan humuskuormituksen takia. Tummuminen heikentää muikun ravintovaroja ja pohjien kunnon muuttuminen epäedulliseksi voi aiheuttaa mätitappioita. Muikun mäti kehittyy järven pohjassa pitkän talven yli puolisen vuotta ennen kuin poikaset keväällä kuoriutuvat.
Luonnonvarakeskuksen mukaan lajin menestymisen kannalta on tärkeää, ettei järvi rehevöityisi eivätkä kutualueiden pohjat liettyisi. Kyrösjärvellä erittäin runsaaksi 2000-luvulla paisunut kuhakanta voi myös olla yhtenä taustasyynä muikkukannan tilaan, vaikkakaan vastaavaa yhteyttä ei ole havaittu Näsijärven ohella myöskään Ruovedellä Längelmävedellä, joiden muikku- ja kuhakannat ovat hyvässä jamassa.
Muikun kalastukseen tarvitaan valtion kalakortti (18‒64-vuotiaat) sekä paikallinen osakaskunnan tai muun vesialueen omistajan verkkokalastuslupa, joita Näsijärven alueelle voi ostaa mm. osoitteesta kalapassi.fi.
Kirjoittaja: Ismo Kolari
