En ole koskaan ymmärtänyt puutarhaihmisiä. Tai siis olen ymmärtänyt, että he nauttivat siitä, kun saavat laittaa herneilleen tukikeppejä ja nyppiä tomaatintaimista varkaita. En vain itse ole kokenut minkäänlaista viehätystä tuollaiseen, koska kesällä tomaatit ovat marketissa ihanan halpoja ja avomaankurkkujakin raaskii ostaa.
Minulla on joskus ollut kasvimaata muistuttava noin kahden neliömetrin kokoinen alue. Se oli savinen läntti, josta kaivoin syksyllä kerran jäätyneitä etusormen kokoisia porkkanoita rikkaruohojen seasta. Se ei millään lailla lisännyt kiinnostustani kotitarveviljelyyn, vaikka lapsista olikin mukavaa laittaa salaatin siemeniä maahan, aivan liian paljon, aivan liian lyhyeen vakoon.
Taimien kasvattaminen sisällä kevättalvella on myös ollut minulle suuri mysteeri. Miten joku muistaa laittaa ne kasvamaan? Miksi joku hoivaa jotain versoja ikkunalaudalla koko kevään, kun valmiita taimia saa parilla eurolla?
Ja sitten taas en tiedä, mikä minuun keväällä meni. Tilasin Hyötykasviyhdistykseltä jättimäisen määrän erilaisia siemeniä ja aloin touhuta niiden kanssa. Kylvin kurkkua, tomaattia ja paprikaa purkkeihin melko runsaasti, koska ajattelin, ettei niistä kuitenkaan idä puoletkaan. Tai että jos itää, heitän sitten niitä kituliaampia taimia pois. Sitä kai kutsutaan koulimiseksi, kun heitä siirretään isompiin purkkeihin ja huonoimmat hyvästellään.
Taimista on tullut ystäviäni. En ole raaskinut heittää yhtään pois. Niitä on melko runsaasti, ja ne alkavat olla melko isoja. Tomaatit ja paprikat ovat kylpyhuoneessa. Kurkut joutuivat jo muuttamaan eteiseen ja kukkivat siellä iloisesti. Olen siirrellyt niitä isompiin ja isompiin astioihin, koska näyttäisi, ettei avomaalle kannata tänä vuonna viedä mitään ennen Juhannusta.
Menetin kaksi lempitomaattiani. Ne eivät jostain syystä viihtyneet ruukussa, johon ne istutin. Kerroin tästä tragediasta ystävälleni. Hän katsoi minua oudosti. Nyt pelkään kurkkujeni puolesta, koska luin netistä, että niitä pitäisi esikasvattaa korkeintaan pari viikkoa, ja mitä isompia ne ovat, sitä huonommin ne kestävät siirron pihalle. Omani ovat olleet purkeissa jo pari kuukautta. Olen huono lukemaan ohjeita ja noudattamaan niitä. Paprikat eivät varmasti ehdi enää tälle kesälle tekemään satoa, mutta en raaski heittää niitä pois, kun ovat niin kivoja. Niitäkin taitaa olla kaksitoista.
Hyötypuutarhan suunnittelu ja toteutus pihalle on hyvällä alulla. Se startattiin vaatimattomasti kaatamalla parikymmentä puuta pois varjostamasta rakkaita taimiani. Risusavotta on vähän kesken, mutta toisaalta Juhannukseen on vielä aikaa.
Totisesti, jos saan tänä kesänä jotain satoa, ne ovat kalleimmat vihannekset, joita olen koskaan syönyt. Ja rakkaimmat. Nyt pelkään, että alan seuraavaksi kutoa islantilaisia villapaitoja. Sitäkään en osaa, enkä ymmärrä, miten joku jaksaa ja ehtii niitä tehdä. Kaikki pitää näköjään kokeilla itse, ennen kuin ymmärtää.
