Ainakin ylöjärveläiset veneilijät tietävät Pimeäsalmen telakan monipuolisine palveluineen. Se onkin Näsijärven länsirannan ykkössatama, mutta myös pohjoisempaa ja idempää löytyy mainioita tukikohtia.
Päräytetäänpä tutustumaan näihin tukikohtiin tamperelaisen Juha Silvennoisen alumiinirunkoisella Buster-veneellä. Silvennoisen lisäksi oppaaksi lähtee toinen tukikohtavastaava Vesa Stenvall.
– Isompi paattini, jolla vietin viime vuonna lähes sata yötä, on vielä Santalahdessa talviteloillaan. Sen kesäkuntoon laittamisessa on aina enemmän hommaa, Silvennoinen kertoo.
Retkipäiväksemme on valikoitunut toukokuun 13. päivä eli perjantai, mutta aurinko helottaa heti aamusta täydeltä terältä, ja lämpötilakin nousee lupaavaa vauhtia ajaessamme Maisansalon venesatamaan, Teiskoon.
Vesi on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen matalalla, mutta Busterin vesille lasku onnistuu helposti tilavalta luiskalta, jolle hurauttaa pian toinenkin venekunta.
Maisansalo on erittäin hyvin varustettu, Tampereen kaupungin omistama satama, jossa on runsaasti laituritilaa.
Paikan ravintolassa käy kesäisin paljon muitakin asiakkaita kuin veneilijöitä, mutta pöytäpaikat ja pysäköintitilat eivät heti lopu. Paikan vilkkautta lisää muutaman sadan metrin päässä sijaitseva leirintäalue, joka on karavaanareiden suursuosiossa.
Polttoainetta kannattaa ottaa mukaan
Maisansalosta ei saa polttoainetta, eikä venevessojen tyhjentäminen ainakaan toistaiseksi onnistu – toisin kuin Pimeäsalmessa.
– Jos Pimeäsalmesta lähtee ylävesille päin, seuraava tankkauspaikka on Ruovedellä, eli täysi kanisteri kannattaa ottaa mukaan. Polttoaineen loppuminen on yleisin veneilijöitä järvellä kohtaava ongelma, Silvennoinen muistuttaa
Maisansalosta otamme suunnan länteen, kohti Vähä-Lammisaarta, joka pilkistää maantiellekin Aunesillan kohdalla. Tampereen Navigaatioseura omistaa saaren puoliksi, eikä toisen puolen isännöijää kuulemma juuri näy.
Suojaisesta Maisansalon poukamasta järvenselälle päästyämme tuuli tuntuu viriävän yhtäkkiä, mikä panee Stenvallin mietteliääksi:
– Jännittää, missä kunnossa siellä laiturit ovat. Niitä on karannutkin, ja jäät tuppaavat aina tekemään niille jotakin vahinkoa.
Jännitys loppuu noin varttitunnin ajon jälkeen: pohjoispuolen laituri on tiptop-kunnossa, ja kiinnitämme Busterin siihen.
Kierros saaren etelärannalla paljastaakin jo tuhoa. Jäät ovat vääntäneet viime kesänä valetuista ja kiinni pultatuista laituriponttooneista yhtä pahasti.
– Mitähän tuolle keksisi? No, mietitään sitä kesällä, Silvennoinen hymähtää.
Aina joku puutalkoissa
Vähä-Lammisaari on ollut jo 35 vuotta Navigaatioseuran jäsenille tarkoitettu tukikohta, josta löytyvät hyvien laitureiden lisäksi grilli-keittiökatos, hirsinen sauna sekä puuseet. Vettä saadaan moottorilla järvestä ja sähköä kahdesta aurinkopaneelista.
– Tänä kesänä tänne laitetaan myös tuulivoimala, kun eivät nuo paneelit tahdo riittää, Silvennoinen kertoo.
Puuta kuluu paljon niin keittopuuhissa kuin saunottaessakin, mutta sitä riittää hyvin suojatuissa pinoissa, ja lisää kasvaa kallioisesta maaperästä.
– Aina täällä joki on puutalkoissa. Sinä aikana, kun minä olen täällä käynyt, tänne ei ole tuotu halkoakaan muualta, Silvennoinen sanoo.
Kesäpäivinä saarella käy melkoinen kuhina, mutta hyvällä yhteishengellä asiat hoituvat.
– Näiltä vesiltä saa hyvin kalaa, ja jota me Juhan kanssa pyydystämme ja valmistamme sinä aikana, kun naisväki kattaa pitkään pöytään kuka mitäkin, Stenvall kuvailee.
Jos kaikki vieraat eivät mahdu yöpymään veneissä, muutamalle löytyy tilaa saunakamarin parvelta
– Saunan ikkunasta muuten näkee, kun Tarjanne-laiva lipuu ohi, Silvennoinen vinkkaa.
Kohti Heposaarta
Jätämme Stenvallin virittelemään vesipumppua käyttökuntoon ja valmistelemaan grillipaikkaa käyttökuntoon. Silvennoinen kääntää Busterinsa länsiluoteeseen ja suuntaa kohti Ylöjärven Viljakkalaa ja Heposaarta.
Tuuli on yltynyt kenties viiteen sekuntimetriin, ja Busterin keulapaikalla takapuoli saa ilmaista, joskin rajunpuoleista hierontaa.
– Kovat tuulet ovat ikävimpiä. Karikoita täällä ei onneksi ole niin paljoa kuin Pyhäjärvellä, jolla myös olen veneillyt jonkin verran. Enimmillään tässä on syvyyttä noin 40 metriä, Silvennoinen kertoo.
Tampereen siluetti Näsinneuloineen ja tornitaloineen häämöttää 20 kilometrin päässä etelässä, ja pian silmä erottaa rakennuksia lännestä Ylöjärven puolelta.
Vain puolisentoista kilometriä uudelta Kuruntieltä löytyvä Heposaari on Ylöjärven kaupungin omistama ja Ylöjärven Veneilijöiden vuokraama saari, johon on rakennettu vuodesta 2009 laadukas tukikohta.
Grillikatoksen ja saunan lisäksi saareen on rakennettu myös maakellari sekä laavu, jossa voi vaikka yöpyä.
Rakennuspuut tuotiin moottorikelkoilla
Heposaaren maasto on tasaisempaa kuin aiemmassa kohteessamme, ja paikkoihin tutustumista helpottavat myös pitkospuut. Lapsiperheiden käynneistä kertovat erilaiset peli- ja leikkivälineet.
– Saarella onkin järjestetty useita lasten- ja perheleirejä. Perhekuntia kokoavat yhteen myös jokavuotiset rosvopaistijuhlat ja venetsialaiset sekä tietysti juhannus. Yhteisöllisyys ja mahdollisuus käydä rantasaunassa on Heposaaren vetovoimatekijä, Veneilijöiden ex-kommodori Lasse Nurmi arvioi puhelimessa.
Puinen laituri on peräti sata metriä pitkä, joten tilaa piisaa useammallekin venekunnalle. Paateissa yöpymistä suosii paikan suojaisuus. Heposaareen ajaa Pimeäsalmelta tyypillisellä matkavauhdilla noin tunnin.
Herää kysymys, miten ihmeessä tällaisten tukikohtien rakennusten materiaalit, laitteet ja muu irtaimisto on viety keskelle valtavaa järveä.
– Heposaaren rakennuspuut on tuotu pääosin moottorikelkoilla talvella, mutta myös sulan veden aikaan yhden jäsenemme proomulla ja muilla isommilla veneillä. Talkoita on tehty kymmeniätuhansia tunteja, Nurmi kertoo.
Paluumatkalla poikkeamme taas Vähä-Lammisaaressa, jossa Vesa Stenvall on pannut grillimakkarat tirisemään. Niitä mutustellessa mieli karkaa väkisinkin helteiseen kesäpäivään, ja on entistäkin helpompi ymmärtää, miksi niin moni suomalainen veneilee.
Halpaa lystiä tämä se ei tosin ole.
– Meitä rokotetaan kyllä taas rajusti, kun bensan hinta on noussut 25 prosenttia muutamassa kuukaudessa. Muistan, kun bensa ja maitolitra maksoivat yhtä paljon, Stenvall miettii.
