Lapsella vain voi silmät niin loistaa, lintuja kun hän katsella saa lauloi Katri-Helena 1970-luvun lopulla Eurovision laulukilpailun vuoden 1977 voittajakappaleen suomennoksessa. Kuluneen vuoden tammikuussa minusta tuli tuplamummo, kun silloin 1,5-vuotiaan Emilyn pikkuveli Alex syntyi. Samalla hetkellä, kun lapsenlapset syntyvät, synnymme me mummot, ämmit ja muorit sekä vaarit, ukit ja papat. Hetkessä meissä tapahtuu sisäinen muutos ja mullistus, kun siirrymme uuteen elämänvaiheeseen ja ennen tuntemattomaan mielentilaan. Sanoin ei voi kuvata tunteita, jotka kumpuavat sydämestä sillä hetkellä, kun pieni kolmannen sukupolven edustaja lasketaan käsivarsille. Läsnä on suurta rakkautta, jota ei tarvitse ansaita tai saavuttaa. On vain rakkautta, johon riittää, että on olemassa.
Lapsilla oli aivan erityinen paikka Jeesuksen elämässä ja puheessa. Opetuslasten hätistellessä lapsia pois häiritsemästä, toimi Jeesus päinvastoin. Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä, Jeesus sanoi. Jeesus asetti lapset jopa esikuvaksi meille aikuisille: joka ei ota taivasten valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse. Lapsi on aito ja hän elää hetkessä. Lapsi lähtee uuteen päivään uteliaana ja valmiina valloittamaan maailman. Hän iloitsee siitä mitä saa ja ihmettelee kaikkea vastaan tulevaa. Lapsi tarvitsee vierelleen aikuisia, jotka kulkevat heidän rinnallaan. Aikuisia, joiden kanssa voi yhdessä tutkia ja ihmetellä elämää ja joiden luota voi hädän hetkellä hakea turvaa. Lapsen kanssa kulkiessa aikuinenkin voi oppia uudenlaista tapaa ajatella, nähdä tai tehdä asioita. Kukkaa voi kutittaa lehden alta ja aurinkolasit päässä sisällä vähän pölyisempikin koti näyttää ihan kivalta. Edessä olevasta saunasta voi iloita jo etukäteen kulkemalla saunatakki päällä monta tuntia ja saunaan varatun pillimehunkin voi juoda jo kotona.
Mitä tapahtuu meille Taivaan Isän lapsille, kun me kasvamme suuriksi? Mihin katoaa ilo elämän pienistä asioista? Vai katoaako se? Jos vähän on kadonnutkin, voi sen etsimistä harjoitella hyvässä seurassa, isojen ja pienten ystävien kanssa. Meillä mummolassa se tapahtuu tänä kesänä Emilyn kanssa ainakin rakentamalla yhteistä hiekkalaatikkoa ja perustamalla pientä kasvimaata. Maistelemalla pihan vadelmia ja hämmästelemällä kasvun ja elämän ihmettä.
Jumala, kiitos edessä olevasta kesästä ja sen tuomista mahdollisuuksista.
Kiitos uuden elämän ihmeestä ja kasvun lahjasta.
Kiitos arkipäivän yksinkertaisista asioista:
ruuasta, säästä, maasta, tuulesta ja vedestä.
Kiitos arjen kohtaamisista, hyvistä sanoista, eleistä ja katseista,
jotka nostavat ja kantavat.
Kiitos äänistä ja hiljaisuudesta, kiitos rytmistä, rauhasta ja levosta.
Siunaa tämän kesämme jokainen päivä ja auta meitä näkemään ne sinun lahjanasi meille.
Ole meidän kanssamme, sinä Elämämme Ylläpitäjä. Aamen.
Suven suloisuutta ja iloa päiviisi!
