Vastine Ylöjärven Uutisissa julkaistuun mielipidekirjoitukseen: ”Seurakunta: laatikaa parannusehdotuksia rippikoulukäytänteisiin”.
Arvoisa Wilhelmiina,
Kiitos viimeviikkoisesta kirjoituksestasi Ylöjärven uutisissa. Siitä on keskusteltu seurakunnan rippikoulutyötä tekevien keskuudessa ja se herätti monenlaisia tunteita. Yksi päällimmäisistä tunteista oli ilo siitä, että jotakuta nuorta kiinnostaa rippikoulu niin paljon, että hän on valmis käyttämään aikaansa mielipidekirjoittamiseen vielä riparikesän jälkeenkin.
Olen itse tehnyt rippikoulutyötä Ylöjärvellä vuodesta 2006 lähtien. En tunnista kaikkia kuvaamiasi asioita, kuten Jerusalemiin saakka pomppivia kumiperunoita ja lama-ajan kauhuelokuvaa muistuttavaa leirikeskusta. Rippikouluvastaavamme Martti huhuilee selkäni takaa, että makuasioista on turha kiistellä. Joka tapauksessa ruokahuollosta leireillä vastaavat alan ammattilaiset, jotka ottavat huomioon ravinnon riittävyyden ja terveellisyyden noita makuasioita unohtamatta.
Samoin leirikeskusten estetiikan jokainen näkee omista lähtökohdistaan. Oma suosikkini Ylöjärven seurakunnan käyttämistä leirikeskuksista on Kurun Lammasniemi, hammastahnan värinen parakki, jossa on olematon äänieristys ja toisinaan reistailevat vessat, mutta joka sijaitsee suojellun metsän keskellä, rauhallisen järven rannalla.
Tunnistan ripariin liittyvänä ilmiönä mainitsemasi ”henkilökohtaisen omaisuuden kähveltämisen” mobiililaitteiden yösäilytykseen liittyen. Kun mobiililaitteet yleistyivät, leirinpito työntekijän näkökulmasta muuttui. Moni nuori oli niin kiinni puhelimessaan, että riparin yhteisistä tilanteista tuli helposti ”pistä puhelin pois” –hetkiä.
Lue myös mielipidekirjoitus: Seurakunta: lyökää päänne yhteen ja laatikaa parannusehdotuslista rippikoulukäytänteisiin, mikäli ette halua aloittaa uutta uraa museovirkailijoina
Nykyisin näin ei enää ole: yhä useammat nuoret osaavat arvioida, milloin mobiililaitteensa maailmaan voi uppoutua ja milloin on syytä olla läsnä reaalimaailmassa. Puhelimia ei enää kerätä automaatin omaisesti pois yöksi. Riittävän levon turvaamiseksi riparin vanhempainilloissa kuitenkin keskustellaan mahdollisuus siihen, että puhelimet voidaan tarvittaessa pyytää tuomaan yöksi turvalliseen säilytyspaikkaan. Moni riparilainen mainitsee leirin parhaaksi anniksi uusiin ihmisiin tutustumisen. On vaikea tutustua ympärillään oleviin ihmisiin, jos huomio on ensisijaisesti omassa mobiililaitteessa.
Moni kuvaamasi ongelma liittyy mielestäni siihen, että seurakunta ymmärretään laitoksena, jonka ensisijainen tehtävä on tuottaa ikimuistoisia palveluja jäsenilleen ja mielellään kaikille muillekin. Kirkko on kristillisiä arvoja kannattavien ihmisten yhteisö, jossa jokaisella on mahdollisuus olla mukana vaikuttamassa yhteisön toimintaan, myös riparilaisilla. Voimassa oleva rippikoulusuunnitelma kehottaa pitämään riparia nuorilähtöisesti. Käytännössä tämä toteutuu muun muassa sillä, että nuorilta kysytään, millaisia asioita he haluavat leirillä käsiteltävän. Monella Ylöjärven riparilla tämä toteutetaan anonyymisti nettialustalla.
Kirkkoon kuuluminen on todellakin vapaaehtoista ja siihen vaikuttavat monenlaiset tunteensävyttämät mielikuvat. Moni kuuluu kirkkoon, koska haluaa vaikkapa tukea kirkon tekemää diakoniatyötä. Jollekin tärkeää on kirkon ylläpitämä kulttuuriperintö rakennusten ja hautausmaiden muodossa. Jollekin kirkkoon kuulumisen syynä on yhteinen usko ja siitä nousevat arvot. Kirkossa työtä tekevät ihmiset, jotka vanhenevat ja joista voi tulla nuorten silmissä epämiellyttäviä boomereita, jotka tekevät virheitä ja joiden ihmissuhdetaidoissa on joskus toivomisen varaa. Väitän silti, että useimmat seurakunnissa työskentelevät yrittävät parhaansa ja tekevät rippikoulutyötä lähtökohtanaan aito kiinnostus nuoriin ja heidän ajatuksiinsa.
Hyvä Wilhelmiina, vakuutan sinulle, että seurakuntien työntekijät ovat kyllä huomanneet kirkosta eroamisen lisääntyneen. Sen vuoksi ja siitäkin huolimatta pyrimme jatkuvasti kehittämään tekemäämme työtä. Rippikoulukäytänteitä uudistetaan tarpeen mukaan ja haluamme ottaa nuorten ajatukset huomioon siinä mitä teemme. Rippikoulu on kaikesta huolimatta edelleen koko Suomessa hyvin suosittu. Ylöjärvellä yhdeksän kymmenestä nuoresta käy rippikoulun (eli riparin käy myös moni kirkkoon kuulumaton). Rippikoulun jälkeen isostoimintaan osallistuu vuosittain noin 150 nuorta.
Ripareja työkseen tekevän näkökulmasta olisi mahtavaa, jos kaikkien riparin käyneiden kokemus olisi hyvä. Aina ei kuitenkaan onnistuta optimaalisesti. Riparityötä tekevät ottavat mielellään palautetta ja parannusehdotuksia vastaan. Jos haluat jatkaa keskustelua aiheesta (tai joku muu haluaa), omat yhteystietomme löytyvät seurakunnan nettisivuilta.
Ylöjärven seurakunnan rippikoulutyötä tekevien puolesta
Heli Päivänsalo, pappi
Martti Kauppinen, nuorisotyöntekijä ja rippikouluvastaava
