Jos kaipaat uusia ystäviä ja koukuttavaa liikuntamuotoa, tutustupa padeliin. Muotilajin suosio ei ole sattumaa.
Hengästynyt nuori nainen pelmahtaa padelhallin aulan pöytään ja hörppää urheilujuomaa. Takana on puolentoista tunnin tiukka matsi – sykemittari on käynyt maksimissaan 190:ssä.
– Tämä on hyvää kuntoilua, jossa sykkeet nousee ja kaloreita kuluu ihan huomaamatta, Laura Toivonen kehuu.
Padelhallin sporttibaarin puolelta löytyvä Otto Valli pelaa samaa peliä ihan erilaisella filosofialla.
– Tykkään padelista, koska siinä ei tarvitse olla älyttömän nopea ja kovakuntoinen. Monesti on parempikin pelata rauhallisesti, päästää pallo ensin ohi ja lyödä vasta sitten, kun se kimpoaa takaseinästä. Padel on vähän kuin yhdistelmä tennistä, squashia ja shakkia, Valli sanoo.
– Padelia ei pelata voimalla vaan sijoittamalla ja houkuttelemalla vastustaja tekemään virheitä, padelvalmentaja Juho Vartiala vahvistaa.
Padel on siis peli, jota voi pelata monella tavalla. Kärsimätön palauttaa pallon heti ensimmäisestä pompusta, harkitseva katsoo tarkkaan, mistä saa napsittua pisteitä. Kovan kunnon ohella voi pärjätä palloälyllä ja matemaatikon katseella: jos näkee etukäteen, minne pallo seuraavaksi seinästä kimpoaa, pärjää vähemmällä hosumisella.
Lajin harrastajat sanovatkin, että padel sopii ihan kaikille. Juho Vartiala kertoo, että Ylöjärven ElPadelin junnuvalmennuksessa nuorin pelaaja on 5-vuotias ja vanhimmat hallilla käyvät aktiivipelaajat yli seitsemänkymppisiä. Otto Valli tietää kertoa, että pelissä voi olla huipulla vielä viisikymppisenäkin.
– Aika moni siirtyy padeliin muista mailapeleistä, koska se ei ole niin nopeatempoista ja rajua kuin sulkapallo tai yhtä raskasta kuin tennis. Padelia pelataan aina parin kanssa eli yhden ihmisen ei tarvitse ehtiä joka palloon, Juho Vartiala sanoo.
– Tässä myös kehittyy nopeasti, mikä on motivoivaa, Laura Toivonen toteaa.
Helpotusta pallon hallintaan tuo lyhytvartinen maila. Sillä on huomattavasti helpompi kontrolloida lyöntejä kuin pitkävartisella tennis- tai sulkapallomailalla.
Pelin jälkeen hengataan
Tavallisena arki-iltana Ylöjärven ElPadelin kaikki kentät ovat täynnä. Myös ravintola Padellon pöydissä istuu paljon väkeä. Jotkut syövät, toiset katsovat sporttibaarin puolella televisiosta jääkiekkoa. Tunnelma on kuin missä tahansa kortteliravintolassa, jossa kaikki näyttävät tuntevan toisensa.
Juho Vartiala kertoo, että Meksikossa, josta padel on kotoisin, pelin ympärille kasvaneella klubikulttuurilla on tärkeä rooli.
– ElPadelissa pyrimme samaan. Ravintolassa voi syödä kaikki päivän ateriat aamupalasta lähtien, ja tänne voi tulla myös ihan vaan viettämään aikaa toisten lajin harrastajien kanssa, Vartiala sanoo.
– Pelaan padelia 10–12 tuntia viikossa, mutta tänään minulla ei ole pelivuoroa. Tulin tänne katsomaan jääkiekkoa kavereiden kanssa. Tämä padelhalli on sellainen keski-ikäisten ihmisten nuorisotila, Otto Valli myhäilee.
Vallin ja monen muun mielestä parasta lajissa onkin yhteisöllisyys. Peliä pelataan aina nelistään, jolloin tulee väkisinkin nähtyä kavereita ja vaihdettua kuulumisia. Lajin parissa on myös helppo tutustua uusiin ihmisiin, kun omaan vakionelikkoon tarvitaan tuuraajaa tai itse pääsee pelaamaan tuntemattomien kanssa.
– Aikuisena ei ole kovin helppo saada uusia ystäviä, mutta täällä se onnistuu. Meillä on noin 35 hengen ryhmä, jossa kaikki pelaavat kaikkien kanssa ja pelin jälkeen vietetään aikaa tässä klubilla, Otto Valli sanoo.
Koko ElPadelin asiakaskunnan tunteva Juho Vartiala kertoo, että padelia pelataan paljon myös perheporukassa. Isä, äiti ja kaksi lasta ovat hyvin tavallinen näky kentällä.
– Tänään pelasin isän, sedän ja kummitädin kanssa. Pelaajien iällä ei padelissa ole merkitystä, Laura Toivonen sanoo.
Viime vuoden marraskuussa avattu Ylöjärven ElPadel onkin nopeasti vakiinnuttanut paikkansa lajin harrastajien olohuoneena. Kenttien käyttöaste on ollut alusta asti kova, ja omassa padelseurassa on jo 90 jäsentä, jotka kaikki pelaavat aktiivisesti.
Padel-kenttiä hallissa on 8. Lisäksi löytyy 6 sulkapallokenttää, Padel Nuestro -välinekauppa ja tilaussauna.
Kaikki muu unohtuu
Padelin harrastajia kuunnellessa tulee mieleen, että tässäpä laji, jossa ei taida olla ollenkaan huonoja puolia. Jollekin sellainen voi olla se, että kun padeliin hurahtaa, kaikki muut harrastukset tahtovat jäädä.
– Tämä on tosi koukuttava laji. Käyn pelaamassa kaksi tai kolme kertaa viikossa, ja jos ei ole peliseuraa, tulen harjoittelemaan pallotykin kanssa tekniikkaa. Viikonloppuisin saatan osallistua valmennuskursseille, joilla on aina jokin tietty teema ja vierailevia valmentajia, Laura Toivonen kertoo.
– Usein tulee sellainen oloa, että jaaha, olen TAAS täällä, mutta se on vain mukavaa.
Otto Valli kertoo, että aikoo alkaa myös kilpailla lajissa. Niin tekee moni muukin ElPadel Tampere seuran jäsen.
– Kilpailemisessa ehkä suurin haaste on löytää sopiva pari, jonka kanssa aivot synkkaa. Kentältä ei välttämättä poistu voittajana se kaksikko, joka on teknisesti kovin vaan joka tuntee toisensa parhaiten, Valli sanoo.
